Dharamshala – Tiibetiläinen yhteisö Intian Himalajalla

Viiden vuoden jälkeen palattiin takaisin Dharamshalan Mcleod Ganjiin, tiibetiläisten diasporaan Intiassa, Himalajan vuorilla. Visiittimme oli täynnä wellnessiä. Joogattiin, meditoitiin ja käytiin tiibetiläisessä hieronnassa. Mutta mikä tärkeintä, tultiin tietoisemmiksi kriisistä, jonka kanssa Tiibet on joutunut painimaan jo vuosikymmeniä.

Amritsarista Dharamshalaan

Dharamshalaan saakka ei kulje raiteita, mutta kuljettiin matkan ensimmäinen osuus Amritsarista Pathankotiin junalla. Matkustettiin ”general class” -luokassa, johon ei tarvitse varata lippua etukäteen. Asemalla kävi ilmi, että junalippujenkin hommaamisesta on tullut paljon helpompaa sitten meidän viime visiitin. Saatiin ostettua lippu automaatista kivan työntekijäpapan opastuksella, ilman jonottamista. Tämä oli meidän tämän reissun ensimmäinen intialainen junamatka, ja me todella nautittiin matkastamme. Intialaisissa junissa on kyllä sitä jotakin! Matka Amritsarista Pathankotiin kesti reilut pari tuntia.

Pathankotin bussiasema sijaitsee kävelymatkan päässä juna-asemalta (Pathankot Junction). Bussimatka Dharamshalaan kesti jotain kolmen ja neljän tunnin väliltä. Matkan varrella maisemat alkoivat muuttua ja pian oltiin taas vuorilla. Oltiin ihan innoissamme, eli ilmeisesti meillä onkin jo ollut ikävä takaisin vuorille. Täällä tosin näytti ihan erilaiselta kuin Pakistanin vuoristossa. Lumisia vuorenhuippuja oli näkyvissä, mutta myös palmuja ja muita trooppisia kasveja sekä apinoita. Bussi jätti meidät ala-Dharamshalaan, josta matkattiin vielä paikallisbussilla ylös Mcleod Ganjiin. 

Mcleod Ganj

Viime visiittimme jälkeen ollaan ajatuksissamme usein palailtu takaisin ihanaan Dharamshalaan. Dharamshalan ylemmästä osasta, joka tunnetaan nimellä Mcleod Ganj, on tullut Dalai Laman ja tuhansien muiden tiibetiläisten koti, jotka ovat joutuneet pakenemaan maastaan vuodesta 1959 lähtien. Sen lisäksi paikka on turistien suuressa suosiossa (meillä oli jopa suomalaiset ja itävaltalaiset naapurit). Mcleod Ganjin kylässä on oma viehätyksensä, vaikka kapoiset tiet kuhisevatkin ihmisiä, autoja, matkamuistokauppiaita ja momo-kojuja.

Parasta paikassa on kuitenkin se, että muutamassa minuutissa kylästä pääsee luonnon keskelle. Mäntymetsää ja vuoristoilmaa. Pitkäturkkisia apinoita hyppelemässä puissa ja kotkia liitelemässä taivaalla. Dharamshalassa on taikaa.

Tiibetinbuddhalaiset temppelit

Mcleod Ganjin suosituin nähtävyys lienee Dalai Laman temppeli, jossa hän itse myös asustaa. Me arvostetaan monia Dalai Laman ajatuksia, siispä oli ilo päästä vierailemaan hänen kotitemppelissään (jo toistamiseen). Satuttiin paikalle oikeaan aikaan, sillä päästiin myös todistamaan munkkien rukoushetkeä.

Alueella on myös muita buddhalaisia temppeleitä. Yksi niistä sijaitsee ihan kylän keskustassa, kun taas muiden luo on vähän enemmän kävelymatkaa (mutta samalla pääsee samoilemaan esim. metsään). 

Me tutustuttiin Mcleod Ganjissa työskentelevään itävaltalaiseen Magdaan. Hän vei meidät Tushamben luostariin, jossa pidetään myös hiljaisuuden retriittejä. Joka aamu, paitsi sunnuntaisin, Tushambessa voi osallistua ilmaiseksi ohjattuun meditaatioon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeiltiin tiibetinbuddhalaista meditaatiota. Jo heti ekalla kerralla huomattiin, kuinka se teki meille hyvää, ja ajateltiin, että tätä tapaa kannataisi jatkaa. Tunnin istuminen (pienen tauon kanssa) risti-istunnassa oli kyllä yllättävän kivuliasta. Hetken päästä omia jalkojaan ei tunne enää ollenkaan ja se on aika epämukava fiilis. Serille risti-istunta oli liian tuskaisaa, joten hän päätti tauon aikana siirtyä loppuajaksi tuolille. Tuolin luo hoiperteleminen ei tosin ollut kovin helppoa jaloilla, jotka eivät tunnu enää omilta.

Aamujooga

Mä olen jo useamman kuukauden joogannut aamuisin säännöllisen epäsäännöllisesti. Reissussakin ollaan ajan ja paikan salliessa joogailtu, mutta tätä ennen (tällä matkalla) ei oltu käyty joogatunneilla. Itseasiassa Serille tämä oli ensimmäinen ohjattu joogatunti ikinä. 

Ram’s Yoga Housen viihtyisä joogasali oli talon ylimmässä kerroksessa ja näkymät sieltä vuorille olivat upeat. Pari kertaa katolla hyppivät isot apinat häiritsivät meidän keskittymistä. Jooga kesti melkein kaksi tuntia ja tuntui paljon haastavammalta kuin ne harjoitukset, joita me keskenämme tehdään. Seuraavana päivänä oli hienoista lihasjumia havaittavissa.

Tiibetiläinen hieronta

Mikäs sen parempi tapa hemmotella kahden ja puolen kuukauden reissaamisen (ja edellä mainitun joogatunnin…) jumittamia lihaksia kuin hieronta! Ollaan jo monesti pitkän bussimatkan tai luonnossa haikkailun jälkeen haaveiltu kunnon hieronnasta. Tykätään matkoillamme kokeilla erityylisiä hierontoja ja nyt oli siis aika kokeilla tiibetiläistä versiota. Siitä huolimatta, että tunnin pituinen hieronta Yavana-hierontastudiossa oli kylän budjettiystävällisin vaihtoehto, oli se aivan ihanaa. Paikka tuntuu olevan aika suosittu, eli aika kannattaa varata etukäteen.

Luonnossa samoilua

Triund Hill

Alueen suosituin vaellus on retki Triund Hillille. Me hoidettiin se alta pois jo viimeksi, joten tällä kertaa otettiin rennosti ja tehtiin vain pienempiä retkiä Mcleod Ganjin ympäristöön.

Bhagsunag-vesiputous

Ensimmäiset pari päivää Dharamshalassa oli sateista ja harmaata, mutta kolmantena päivänä paistoi aurinko. Niinpä me lähdettiin innokkaina kohti Bhagsunag-vesiputousta. Putouksen luo käveli noin tunnissa, mukaan lukien pikainen pysähdys matkan varrelta löytyneellä pienellä hindu-temppelillä.

Vesiputous oli ihan hieno, mutta paikka oli täynnä turisteja. Tungos hieman hälveni, kun jatkettiin matkaa ylemmäs suosituimman pysähdyspaikan kohdalta. Putouksen lähettyvillä oli useampia pieniä kahviloita tai kojuja. Niistä viihtyisimmän oloinen oli meidän mielestä putouksen päällä sijaitseva Shiva Cafe. Vesiputouksen läheltä löytyi myös pieni hindu-pyhäkkö. 

Matka Dal-järvelle

Tushamben meditaation jälkeen Magda näytti meille kivan syvemmälle metsään johtavan polun. Käveltyämme sillä jonkun aikaa, tultiin metsäpyhäkköön, johon oli ripustettu satoja rukousviirejä.

Sieltä jatkettiin matkaa Dal-järvelle. Järveä pidetään pyhänä, mutta meille se näytti ihan tavalliselta lätäköltä, jossa lillui muutamia roskia. Mutta koska matka metsän läpi järvelle oli niin mukava, voidaan suositella tätä retkeä muillekin.

Takaisin Mcleod Ganjiin käveltiin tietä pitkin, joka ei ollut niin miellyttävää. Samalla saatiin aikaiseksi myös jonkun sortin riita. Mutta nähtiin sentään matkalla söpöjä musta-valkoisia apinoita.

Ruokaa tiibetiläisille ja turisteille

Koska Mcleod Ganj on turremesta, löytyy sieltä myös monenlaista ruokaa. Syötiin paljon tiibetiläistä ruokaa, lähinnä momoja, joita myydään katukojuissa edullisesti (8 kpl momoja maksaa n. 40 rupiaa / 50 eurosenttiä). Four Seasons ja Common Grounds -kahviloista (monen muun paikan ohella) saa myös tosi hyvää tiibetiläistä ja muuta aasialaista ruokaa.

Jo ennen saapumistamme Dharamshalaan fiilisteltiin Om Cafen pitsaa, joka oli jäänyt meidän mieliin viime kerrasta. Ravintolassa tarjoillaan myös esimerkiksi puuroa ja valtavia mysli-hedelmäkulhoja aamiaiseksi. 

Melkein jokaisen Mcleod Ganjin kahvilan ja ravintolan listalta löytyy meikäläisen lempijuoma (heti spritzerin jälkeen): sitruuna-inkivääri-hunaja-tee. Usein kun juodaan sitä kotona, mietitään Dharamshalaa. Ja täällä me nyt taas ollaan.

Tiibetiläisten diaspora

Kaikkien hengellisten ja/tai hedonististen aktiviteettiemme lisäksi vierailtiin Tiibet-museossa, joka oli meidän Mcleod Ganjin tekemisistä kaikista merkityksellisin. Tässä museossa kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti Tiibetin historiasta ja Kiinan vallan vaikutuksista siellä. On vaikea edes käsittää niitä vääryyksiä, joita Tiibetissä tapahtuu. Kiinan hallituksen teot Tiibetissä ovat johtaneet siihen, että monet ovat joutuneet jättämään kotinsa. Monet niistä, jotka ovat ylipäätään selvinneet maasta ulos hengissä, ovat löytäneet paikkansa Mcleod Ganjista. 

Museossa näytettiin myös hätkähdyttävä dokumentti. Rohkeat tiibetiläiset sensuroiduilla kasvoilla ja muunnennuilla äänillä kertoivat järkyttäviä tarinoita elämästään Kiinan vallan alla, silläkin uhalla, että he saattaisivat menettää henkensä jos heidät tunnistettaisiin.

Matkustettiin juuri aikaisemmin Xinjiangissa, jossa Kiinan keskushallinto alistaa alueen alkuperäisasukkaita. Tiibetissä asiat ovat olleet vähintäänkin yhtä huonolla mallilla jo vuosikymmeniä. Tämä tämmöinen saa meidät tuntemaan olomme tosi vihaiseksi ja surulliseksi, ja samaan aikaan täysin voimattomaksi.

Matka jatkuu

Viivyttiin Dharamshalassa hieman suunniteltua pidempään. Viiden yön jälkeen jatkettiin matkaa, mutta ei haluttu vielä jättää Himachal Pradeshin osavaltiota taaksemme. Niinpä suunnattiin seuraavaksi teekaupunki Palampuriin, jossa ei olla aikaisemmin käyty.