Guwahati – Portti syrjäiseen Koillis-Intiaan

Guwahati on Assamin osavaltion pääkaupunki Koillis-Intiassa. Se tunnetaan porttina syrjäiseen Koillis-Intiaan hyvien kulkuyhteyksien ansiosta. Kaupunki tuntui aika erilaiselta kuin muut Intiassa näkemämme kaupungit. Pyörittiin tosin lähinnä pelkästään majapaikkamme ympäristössä, koska Seri oli kipeänä. Vaikka ei nähty kaupungista itsestään paljoa, tutustuttiin sen makuihin ja osallistuttiin yhteen mystiseen rituaaliin.

Pellingistä Guwahatiin

Matkustettiin Sikkimin Pellingistä Assamin Guwahatiin sumon ja yöjunan kyydissä. Kyytien välissä odoteltiin muutama tunti New Jalpaigurissa. Ei jaksettu kaikkien tavaroiden kanssa kauaa kävellä kiireisessä kaupungissa, mutta löydettiin hyvä kasvisruokaravintola, jossa voitiin istuskella rauhassa. 

Tällä kertaa matkustettiin yöjunan 2AC-luokassa, joka oli meille uusi kokemus. Verrattuna 3AC-luokkaan, tai etenkin Sleeper-luokkaan, jossa ollaan eniten matkustettu, 2AC on astetta mukavampi. Isoin eroavaisuus 3AC-luokkaan on se, että avoimen vaunun eri osiot on eroteltu verhoin. Periaatteessa tässä luokassa omaa rauhaa on siis enemmän, mutta toisaalta kuka tahansa voi kurkata verhon raosta ja verho myös aukesi aina, kun joku käveli sen ohi käytävällä. 

Me oltiin taas alunperin odotuslistalla, mutta saatiin lopulta kumpikin omat paikat junasta, vaikkakin ne olivat eri päissä vaunua. Kun noustiin junaan, innokkaat työntekijät alkoivat säätää, jotta saisivat meidät siirrettyä lähekkäin, mikä oli toki kiva juttu. Jouduttiin vaihtaa paikkoja kolme kertaa, mutta lopulta päästiin samaan osioon, joka jaettiin intialaisen pariskunnan kanssa. Pariskunta ei puhunut mitään, joten matka sujui rauhaisasti. 

Saapuminen Guwahatiin – Never trust OYO vol 2

Seuraavana aamuna junamme saapui Guwahatiin n. neljä tuntia myöhässä. Riksamatkalla majapaikallemme alkoi sataa. 24 tunnin matkustamisen jälkeen oltiin aika väsyneitä, eikä suoranaisesti ilahduttu, kun meille saapuessamme kerrottiin, että varauksessamme oli joku sekaannus. Alunperin sovitun kahden yön sijasta meille olisi tilaa vain ensimmäiseksi yöksi. Parempi kuitenkin niin, sillä kaksi muuta porukkaa, jotka saapuivat majapaikalle meidän jälkeen, joutuivat varauksestaan huolimatta etsimään uuden majoituksen saman tien. Koko sekaannus vaikutti taas olevan OYO:n vikaa (muut olivat tehneet varauksen OYO:n kautta, me oltiin jo opittu virheistämme ja käytetty vanhaa kunnon Booking.comia). Seuraavana päivänä majatalon omistaja kuitenkin sai ongelman jotenkin setvittyä (perumalla seuraavatkin OYO-varaukset?) ja saatiin sittenkin jäädä kahdeksi yöksi.

Saapumisemme jälkeen sade ja tuuli yltyi ja ukkonen alkoi jyristä. Mietittiin, olivatko muut ehtineet löytää uuden majoituksen vai vaeltelivatko he siellä sateessa yöpaikkaa etsien. Huolissamme mietittiin myös sitä, miten ne lukuisat slummien rakennelmat, jotka nähtiin junan ikkunasta kaupunkiin saapuessamme, kestävät tällaisen kelin.

Jumissa Guwahatissa

Suunnitelmamme oli suunnata Guwahatista moottoripyörällä Pobitoran luonnonsuojelualeelle, jossa viettäisimme mun kolmekymppiset. Alunperin tarkoituksenamme oli viipyä Guwahatissa vain yksi yö ennen roadtrippiä ja yksi sen jälkeen. Paikassa, jossa halusimme yöpyä Pobitorassa, ei ollut kuitenkaan tilaa suunnitellulle päivälle, joten siitä syystä päätimmekin viettää Guwahatissa kaksi yötä. Roadtripin jälkeen, Guwahatiin palattuamme, Seri tuli kipeäksi, joten tälläkin kertaa jäätiin kaupunkiin kahdeksi yöksi. Jumiteltiin majapaikassamme tietokonehommien äärellä, koska käytössämme oli pitkästä aikaa hyvin toimiva netti. Myös Serin huonovointisuus oli toki syynä siihen, että loppujen lopuksi emme nähneet kaupungista paljoa. Tykättiin kuitenkin sen tunnelmasta sekä sen mauista.

Kasvisruokaa Guwahatissa

11th Avenue Café Bistro

Tämä mielikuvituksellisella tavalla sisustettu, kotoisa pikku ravintola olisi yhtä hyvin voinut olla joku hipsterikahvila Euroopassa. Ruokakin oli tosi hyvää. Ekalla kerralla syötiin herkulliset kasvisburgerit. Synttärireissun jälkeen tultiin ruokailemaan vielä uudestaan. Seri oli klassisesti unohtanut ottaa synttärilahjan mukaan Pobitoraan, joten päätettiin vielä jatkaa juhlintaa seuraavana päivänä ja avasin lahjapaketin (josta paljastui Hampista ostetut hienot korvikset) hyvän illallisen äärellä. Tällä kertaa syötiin pizzaa ja perunalohkoja. Jos satut joskus Guwahatiin ja vaihtelun vuoksi mieli tekisi länsimaista ruokaa, tämä on hyvä valinta.

Fat Belly

Fat Bellyn nimi on kuvaava, koska ruoka oli sen verran hyvää, että sitä olisi voinut ahmia vähän liikaakin. Tämän alueen ruokakulttuuri on selvästi saanut vaikutteita kiinalaisesta ruoasta ja myös Fat Bellyn listalta löytyi paljon intialais-kiinalaisia ruokia. Me syötiin mm. tosi herkullisia paistettuja momoja Szechuan-kastikkeessa. Momojen kanssa tarjoiltiin keittoa. Listalta löytyy myös lounassettejä, joissa on kerätty yhteen monia mielenkiintoisia ruokalajeja. Sisustus ravintolassa oli buddhalaistyylinen ja palvelustakin voisi antaa kultamitalin. Meitä palvellut nuorimies oli tosi mukava ja selvästi kiinnostunut juttelemaan meidän ulkomaalaisten kanssa.

Assamilainen thali

Googlailemalla selvisi, että Paradise Restaurant olisi yksi kaupungin parhaista paikoista maistaa assamilaista thalia. Intian mittakaavalla hinnat olivat vähän tavallista korkeammat, eli thali maksoi noin 300 rupiaa (3,6 euroa). Paikka oli tunnelmallinen ja ruoka ihan täydellistä. Meidät istutettiin heti ravintolan romanttisimpaan pikkupöytään ikkunan ääreen. Mukava tapa viettää viimeinen iltani 29-vuotiaana. 

Assamilainen thali oli meidän ensikosketus assamilaiseen ruokaan. Täkäläinen ruoka ei yleisestiottaen oli kovin maustettua tai tulista (mistä me yleensä tykätään), mutta maut olivat silti hyvin erityisiä. Ruoanvalmistuksessa käytetään paljon fermentointia, sekä sinapinsiemeniä ja sinappiöljyä, jotka antavat ruoalle lähes wasabimaisen maun. Assamilainen thali tulee syödä tietyssä järjestyksessä. Ensimmäinen ruokalaji on alkaalinen Khar-keitto, jonka valmistuksessa käytetään poltettujen banaaninkuorten tuhkaa. Viimeinen ruokalaji ennen jälkiruokaa on hapan Tenga. Jälkkäriksi oli maustettua riisipuuroa. Ruoan kanssa tarjoiltiin myös riisijauhosta, sinapinsiemenistä ja oliivista valmistettuja tahnoja. Ihan täydellinen aloitus matkalle Assamin makuihin!

Rullia katukojusta

Tämä on ainoa Guwahatissa maistelemamme ruoka, jota emme suosittele. Löydettiin Nehru Parkin läheltä koju, joka möi roti-leivästä tehtyjä täytettyjä rullia. Maku oli ihan ok, mutta epäilemme että tämän ruoan takia Seri vietti tulevan illan peiton alla täristen ja vessanpöntöllä istuen.

Pyhä seremonia

Tarkoituksenamme oli käydä Umananda temppelissä, joka on pienellä saarella kaupunkia halkovassa joessa. Kun viimein löydettiin paikka, josta saarelle vievät veneet lähtevät (joka on merkitty ihan väärin Google mapsiin), olivat viimeiset kyydit jo menneet. Oltiin toki hieman pettyneitä, mutta voitiin kuitenkin ihailla auringonlaskua joen ja saaren taakse rannalta käsin.

Matkalla takaisinpäin käveltiin temppelin ohi, josta raikasi musiikkia. Kurkattiin sisään ja meidät kutsuttiin juuri meneillään olevaan rukousseremoniaan, poojaan. Oli kiehtovaa nähdä rituaalit, joihin liittyi pyhää savua, simpukasta tehtyyn torveen puhaltelua sekä laulua. Lopulta saatiin siunaukseksi otsaamme punaiset pisteet ja käsiimme kukkasia. Tämä intiimi seremonia pienessä temppelissä saattoi joka tapauksessa olla erityisempi kokemus kuin saaren temppelillä vierailu.

Polkupyöräriksalla Guwahatissa

Temppeliltä päätettiin ottaa polkupyöräriksa takaisin majatalollemme. Polkupyöräriksat ovat edelleen tavallinen osa Guwahatin katukuvaa ja suosittu liikkumismuoto, joten tuntui, että tämä kyyti on jotain, mitä kaupungissa tulee kokea. Valitettavasti polkupyöräriksakuskit eivät yleisestiottaen osaa englantia, eikä kartan näyttäminenkään tuottanut tulosta, joten kyydistä sopiminen oli hankalaa. Kuviteltiin, että oltiin jotenkin saatu selostettua, mihin ollaan matkalla ja päästy yhteisymmärrykseen hinnasta. Lopulta kuski jätti meidät kuitenkin johonkin matkan varrelle ja vaati enemmän rahaa.

Roadtrippailua ja sarvikuonoja

Guwahati oli viihtyisä kaupunki, mutta ehdoton kohokohta alueella oli moottoripyöräroadtrippimme Pobitoraan. Siellä nähtiin kymmeniä sarvikuonoja ja yövyttiin bambumökissä ”mustan magian kylässä”. Vuokrattiin kaunis Royal Enfield -pyörä Guwahatista Trivane Rentals -vuokraamosta. Tarinoita unohtumattomalta retkeltä luvassa seuraavaksi!