Hyvästi Karakoram Highway – 22 tunnin bussimatka Gilgitistä Lahoreen

Me ollaan tykätty kovasti melkein joka paikasta, jossa ollaan tällä reissulla käyty. Pohjois-Pakistanin Gilgit-Baltistan onnistui kuitenkin hurmaamaan meidät ihan erityisesti. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla tuntui suorastaan surulliselta lähteä pois jostakin. Jättää taaksemme vuoret, taianomainen, syksyn sävyttämä luonto, kiehtova kulttuuri ja ihmiset, jotka ottivat meidät sydämellisesti vastaan. Mutta melkein koko matkan Suomesta tänne ollaan paleltu, joten nyt oli aika lähteä kohti etelää ja lämpöä. Oli aika matkustaa viimeiset kilometrimme Karakoramin valtatiellä, Gilgitistä Islamabadiin ja edelleen Lahoreen.

Hyvästi vuoret!
Hyvästi vuoret!

Suunnitelmien muutos

Meidän alkuperäinen suunnitelma oli pysähtyä seuraavaksi Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa. Viime päivinä kuitenkin islamistinen oikeisto on alkanut osoittaa kaupungissa mieltään hallitusta vastaan. Osa teistä, kouluista ja työpaikoista on suljettu. Kukaan ei tietenkään tiedä, mihin suuntaan tilanne tulee lähipäivinä kehittymään. Siitä syystä me päätettiin skipata Islamabad ja suunnata suoraan lähellä Intian rajaa sijaitsevaan Lahoreen, joka joka tapauksessa kiinnosti meitä kaupunkina enemmän.

Bussimatka Gilgitistä Islamabadiin tulisi kestämään jotain 15 ja 20 tunnin väliltä. Islamabadista Lahoreen köröteltäisiin vielä sellaiset 5,5 tuntia. Edessä oli siis pitkä matka. Pystyttiin bookkaamaan koko matka Lahoreen (bussin vaihdolla Islamabadin läheisessä Rawalpindissa) suoraan Gilgitistä. Hyvä homma, koska nyt meidän ei tarvinnut alkaa säätää jatkoyhteyden kanssa Rawalpindissa joskus aamuyöllä. Meille oltiin tavanomaisen NATCON:n sijasta suositeltu Faisal Movers -bussifirmaa. Bussit olivat uuden oloisia ja mukavia, ja matkan aikana meille jopa tarjoiltiin juomaa ja eväitä.

Faisal Movers -bussi
Faisal Movers -bussi
“Businessluokan“ snäksiboksi
“Businessluokan“ snäksiboksi

Viimeiset kilometrimme Karakoramin valtatiellä

Maisemia Karakoram Highwayn varrella
Maisemia Karakoram Highwayn varrella

Aloitettiin meidän matka Gilgitistä puolen päivän aikoihin. Matkan ensimmäiset tunnit voitiin siis katsella maisemia ikkunan läpi ennen pimeän tuloa. Tämä oli viimeinen kerta (ainakin toistaiseksi) kun saatiin ihailla näitä taivasta hipovia vuorenhuippuja. Hetken matkustettuamme ylitettiin kolmen maailman korkeimman vuoriston (Karakoram, Hindukush, Himalaja) risteyskohta. Tuntuu aika uskomattomalta kruisailla yläilmoissa näiden majesteettisten vuorenhuippujen keskellä, vähän kuin lentokoneessa.

Yläilmoissa kruisailua
Yläilmoissa kruisailua

Matkan varrella on kymmenen poliisin tarkastuspistettä, joissa turistien tiedot kirjataan ylös. Meitä oli kehotettu ottamaan mukaan kymmenen passikopiota. Näin meidän ei tarvinnut edes nousta bussista ylös, vaan sen sijaan kuski ojensi meidän passikopiot tarkastuspisteiden virkailijoille.

Vaikka tie Gilgitistä Islamabadiin oli suurimmaksi osaksi hyvässä kunnossa, on pimeillä vuorilla ajelu aina vähän jännittävää. Etenkin sitten, kun alkoi sataa ja ukkostaa. Matka meni kuitenkin hyvin ja saatiin jopa muutama tunti nukuttua. Meidän nukkuessa oltiin ohitettu Abbotabad, joka tunnetaan Osama bin Ladenin viimeisenä piileskelypaikkana.

Ruokataukoja

Matkan varrella pidettiin kaksi ruokataukoa. Mitä etelämmäksi tultiin, sitä tärkeämpää näytti olevan se, että naiset syövät erillisessä huoneessa. Siitä syystä meidätkin ohjattiin syömään “perhealueelle“. Syötiin perus daalit ja kasviscurryt naanin kanssa ja kuten tavallista, tavattiin mukavia ihmisiä.

Illallinen perhealueella
Illallinen perhealueella

Juteltiin yhden nuoren parin kanssa, joka oli juuri viettänyt häitään. Meille on aikaisemmin kerrottu, että järjestetyt avioliitot ovat Pakistanissa jo historiaa. Tämä pari kertoi kuitenkin liittonsa olleen järjestetty. Siitä huolimatta he vaikuttivat aidosti onnellisilta. Pari oli ollut kihloissa jo kolme vuotta, sillä vaimo oli suostunut menemään naimisiin vain sillä ehdolla, että saisi ensin hoitaa sairaanhoitajan opintonsa loppuun.

Matkalla Islamabadista Lahoreen

Saavuttiin Islamabadiin joskus ennen kuutta aamulla. Pidettiin pieni hampaidenharjaustauko ja hypättiin sitten seuraavaan bussiin, jossa saatiin jatkaa uniamme.

Pidettiin viimeinen tauko ennen saapumistamme Lahoreen isolla bensa-asemalla. Kun astuttiin ulos bussista, ilma tuntui kostean lämpöiseltä. Nähtiin myös matkamme ensimmäiset palmut. Lapsesta lähtien palmun näkeminen luonnossa on saanut minut iloisesti innostumaan. Mulle palmut symboloi lomaa ja sitä, että ollaan jossain kaukana kotoa. Innostuin siis tälläkin kertaa. Vihdoin ollaan etelässä! Ollaan onnistuttu tulemaan maata pitkin koko matka kylmästä pohjois-Euroopasta johonkin, jossa on lämmin.

Tämän matkan ekat palmut
Tämän matkan ekat palmut
Tämä saattoi hyvinkin olla viimeinen värikäs pakistanirekka, joka tällä reissulla nähtäisiin
Tämä saattoi hyvinkin olla viimeinen värikäs pakistanirekka, joka tällä reissulla nähtäisiin

Pikaisella bensispysäkillämme tutustuttiin kivaan Lahoressa opiskelevaan nuoreen mieheen nimeltä Salman. Salman vaati saada maksaa Serin chain, tarjosi meille äitinsä leipomuksia ja sanoi vievänsä meidät mielellään kierrokselle Lahoressa joku päivä. Kun saavuttiin Lahoren bussiasemalle, kävi ilmi, että meillä oli myös kaupungissa sama suunta. Salman siis tilasi meille Uberin, joka jaettiin kolmistaan. Sitten lähdettiin puikkelehtimaan Lahoren kaoottisen liikenteen sekaan.

Related stories

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Johanna & Seri

Me ollaan Johanna ja Seri ja tämä on meidän reissupäiväkirja. Tällä hetkellä ollaan matkalla maata pitkin Suomesta Intiaan ja yhä pidemmälle itään. Lue meistä lisää täällä.

Follow us on Facebook: