Maitse Intiaan: Reissun ensimmäiset kilometrit

Tänään me matkustettiin meidän tulevan suuren seikkailun ensimmäiset 400 kilometriä Järvenpäästä Pietariin. Meidän ensimmäinen päämäärä olisi päästä maitse Intiaan Venäjän, Kazakhstanin, Kirgisian, Kiinan läntisimmän nurkan ja Pakistanin Karakoram Highwayn kautta. Aikaa meillä on ainakin seuraavaan kevääseen, eli luultavasti, kun ollaan saatu tarpeeksemme Intiastan niemimaasta, jatketaan matkaa kohti Kaakkois-Aasiaa.

Ennen lähtöä

Vuonna 2013 suunniteltiin maitse matkustamista Intiaan. Silloisella reitillämme ja siihen aikaan se osoittautui kuitenkin tosi hankalaksi ja liian kalliiksi meidän budjetille. Niinpä matkattuamme Venäjän, Mongolian, Kiinan ja Kaakkois-Aasian läpi, päädyttiin lentämään Intiaan Thaimaasta. Jostain jäi kuitenkin joku päähänpinttymä siitä, että olis huikeaa päästä Suomesta Intiaan maitse. Eli tavallaan meillä on ollut joku idea tästä matkasta jo pidemmän aikaa, mutta tosissaan me alettiin puhua tästä 1-2 vuotta sitten. Ja nyt, uusi yritys!

Alettiin kunnolla järkkäillä reissuun liittyviä asioita muutama kuukausi sitten. Silti se pääsi taas yllättämään, kuinka paljon säätöä tällaisen matkan järjestäminen aiheuttaa. Viisumit ja niitä varten vaadittavat hotelli- ja matkabookkaukset sekä viralliset kutsut. Rokotukset, vakuutukset ja tuhat muuta asiaa. Matkaan liityviin säätöihin lukeutuu myös pois muuttaminen (ainakin väliaikaisesti) meidän Wienin kimppakämpästä. Minä muutin töiden perässä takaisin Suomeen jo huhtikuussa, Seri jätti kimppakämpän taakseen kolme viikkoa sitten. Tullaan kirjottamaan matkavalmisteluista yksityiskohtaisemmin myöhemmin kun keretään. Joka tapauksessa, sen lisäksi että oli pari reppua pakattavana, järjesteltiin vielä kaiken maailman muitakin asioita lähtöä edeltävänä päivänä. Vaikka jossain vaiheessa epätoivo meinasi iskeä, 2 yöllä oltiin saatu asiat kutakuinkin valmiiksi. Sanomattakin selvää, että kaiken tämän kikkailun jälkeen ollaan jo ihan loman tarpeessa, eli huippua olla tien päällä!

Ensimmäiset kilometrit tien päällä

Tänään aamulla sanottiin vielä heipat mun äitille, siskolle ja Hymy-koiralle, jotka kuskasivat meidät Helsinki-Vantaalle, josta bussimme kohti Pietaria starttasi. Päädyttiin junan sijasta matkustamaan bussilla, koska Lux Expressin mahtavan tarjouksen myötä maksettiin tästä n. 7 tunnin matkasta 10 euroa. Hintaan kuului jopa loputtomat ilmaiset teet ja kahvit bussin juoma-automaatista – lämmittää budjettimatkaajan mieltä.

Muisteltiin edellisestä Suomi-Venäjä rajanylityksestämme (2013), että rajan ylittäminen olisi ollut jotenkin hankalaa. Ei se onneksi ollut. Kuhan hypättiin ulos bussista ja käveltiin rajalaitosten läpi. Edes maihintulokorttia ei täytynyt enää täyttää itse.

Matka meni nopeesti ja mukavasti ja saavuttiin Pietariin etuajassa. Kun lähestyttiin kaupunkia, oltiin yllättyneitä siitä, että kaikki näytti ihan toisenlaiselta kuin muistettiin edelliskerrasta. Ei muisteta puikkelehtineemme kreisien 3-kerroksisten siltojen yli tai että oikealle puolellemme olisi avautunut Itämeri lähes loputtoman näköisenä. Bussi jätti meidät jollekin juna-asemalle, josta otettiin metro ja löydettiin meidän guest houselle ilman ongelmia (toisin kuin edelliskerralla Pietarissa). So far so good!

Related stories

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Johanna & Seri

Me ollaan Johanna ja Seri ja tämä on meidän reissupäiväkirja. Tällä hetkellä ollaan matkalla maata pitkin Suomesta Intiaan ja yhä pidemmälle itään. Lue meistä lisää täällä.

Follow us on Facebook: