Yekaterinburg – Euroopan ja Aasian reunalla

Yekaterinburg yllätti meidät monellakin tapaa. Oltiin nähty jo 3 kaunista kaupunkia Venäjällä ja kun saavuttiin Yekaterinburgiin, ei oltu aluksi kovin vaikuttuneita. Neuvostoajan arkkitehtuurin, pilvenpiirtäjien, ostoskeskusten ja vanhojen kirkkojen sekoitus ei onnistunut heti hurmaamaan meitä. Mutta neljä päivää, jotka kaupungissa vietettiin, saivat meidän mielet muuttumaan. Tällä kertaa ihmiset ennen kaikkea tekivät meidän olon tervetulleeksi ja kotoisaksi.

Jossain Euroopan ja Aasian välissä

Oltiin aluksi aika hämmentyneitä, koska ei tiedetty, ollaanko nyt Aasiassa vai Euroopassa. Eikä tiedetä sitä edelleenkään. Ilmeisesti Venäjällä Aasia alkaa Ural-vuoristosta ja Ural-joesta. Koska Yekaterinburg on molempien itäpuolella, voisi olettaa, että ollaan jo Aasiassa. Toisaalta, Aasialainen osa Venäjää on nimeltään Siperia, eikä olla vielä Siperiassa, vaan Uralin alueella. Edes paikalliset ei tunnu tietävän vastausta tähän meidän mieliä askarruttaneeseen kysymykseen. Toisaalta, heitä tämä ei kuulemma liiemmin edes mietitytä – asia taitaa kiinnostaa lähinnä kaupungissa vierailevia turisteja.

Ensimmäisen päivän yllätyksiä

Ensimmäisen Yekaterinburg-päivämme ensimmäinen yllätys tuli meidän eteen kakun muodossa. Löydettiin kiva ravintola, Rada, jossa oli kasvisruokabuffetti. Hommat lähti siellä vähän käsistä, koska haluttiin maistella kaikenlaisia meille uusia ruokia. Istuttiin pöydässä ja ahmittiin venäläisiä herkkuja kaksin käsin, kun kaksi paikan työntekijää tuli meidän luokse kakun kanssa. Se oli kuulemma jotain perinteistä, jonka ne halusivat antaa meille lahjaksi. Vaihtokauppana kakusta meidän tuli poseerata valokuvassa. Ei tiedetä mihin valokuvaa käytetään, mutta oikeastaan ihan sama, koska ilmaista kakkua!! Oltiin tästä eleestä tosi yllättyneitä ja iloisia. Meidän mielestä ilmaisen kakun tarjoaminen on paljon kivempi tapa toivottaa ulkomaalaiset tervetulleeksi, kuin vaatia rajojen sulkemista.

Iltakin otti vähän yllättävän käänteen, kun oltiin ajateltu vaan juoda kaljat joen rannassa. Ensinnäkin, siinä istuskellessamme meidän taakse ilmestyi ryhmä hilpeitä opiskelijoita, jotka alkoivat tykittämään ilotulituksia. Ensin säikähdettiin yhtäkkisiä räjähdysääniä korvan juuressa ja mä melkein yritin maastoutua penkin alle, mutta shokista toivuttuamme nautittiin showsta.

Muutaman tunnin päästä löydettiin itsemme imailemasta vodka-kolaa kellaribaarissa ja poseeraamasta vanhan venäläisen auton konepellillä samuraimiekan kanssa.

Mikä puolestaan ei yllättänyt, oli seuraavan päivän olotila. Vietettiin päivä lähinnä syömällä pitsaa sängyssä. Mutta useamman kuukauden reissussa tälläiset löhöpäivätkin on tarpeen.

Ihanat ihmiset

Tavattiin paljon mukavaa porukkaa baarissa hengaillessamme. Useimpien kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta keskustelu Google Translaten välityksellä toimi yllättävän hyvin. Tutustuttiin myös paikalliseen Elviraan, joka puhui hyvää englantia. Elvira ystävällisesti tarjoutui viemään meidät kaupunkikierrokselle sunnuntaina.

Tavattiin Elvira ison Lenin-patsaan luona, josta lähdettiin kävelykierrokselle. Hän kertoili meille mielenkiintoisia juttuja kaupungista ja avasi omia valveutuneita mielipiteitään kotimaastaan. Elvira totesi, ettei kaupungissa ole hirveästi varsinaisia nähtävyyksiä. Sama fiilis meilläkin oli ollut. Siispä hän päätti viedä meidät Yeltsin Centeriin. Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Yeltsin on syntynyt tällä alueella ja siitä syystä tämä keskus kuuluu kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Oli itseasiassa hyvä idea vierailla keskuksessa, koska sen lisäksi, että siellä oli tietenkin paljon tietoa Yeltsinistä itsestään, opittiin paljon uutta myös ihan yleisesti Venäjän koukeroisesta historiasta. Samalla katsastettiin kaksi taidenäyttelyä samassa rakennuksessa. Syötiin kasvislounas kahvilassa ja sen jälkeen käytiin katsomassa kaupungin kuuluisinta kirkkoa. Kirkosta mielenkiintoisen tekee se, että kyseisellä paikalla murhattiin Venäjän viimeinen tsaariperhe. Syksy oli viimein saapunut Yekaterinburgiin ja ilta alkoi viiletä. Niinpä päätettiin lähteä kirkolta takaisin „kotiin“ päin ja oli aika sanoa heipat meidän uudelle kaverille.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä käytiin hakemassa tarroja painotalosta. Oltiin nimittäin päätetty painattaa tarroja meidän blogin osoitteella, joita voidaan antaa ihmisille matkan varrella. Painotalon löytäminen oli hankalaa, koska se sijaitsi jossain randomissa talossa ilman mitään kylttiä. Tyyppi siellä ei puhunut ollenkaan englantia. Yllätyttiin (taas) siitä, että onnistuttiin kielimuurista huolimatta selostamaan piirtämällä ja elekielellä mitä haluttiin, kuinka monta kappaletta, millaiselle paperille ja minkälaisella leikkauksella.

Iso osa ajastamme Yekaterinburgissa me vietettiin joen rannassa, joka oli meidän mielestä kaupungin viihtyisintä aluetta.

Seri kävi myös taas kiipeilemässä, tällä kertaa hallissa nimeltä Skalodrom Kray Sveta . Halli sijaitsi pelkästään urheilukaupoille omistautuneessa ostoskeskuksessa ja kuulemma ihan suosituksen arvoinen paikka. Maleksittiin myös yhdessä ostoskeskuksessa yllättävän paljon. Lähinnä siksi, että siellä oli iso 24-h supermarketti (melkein Järvenpään Citymarketin veroinen :-) ), josta löydettiin kaikkea mitä mielemme teki, ja myös hyviä eväitä seuraaville junamatkoille.

Yekaterinburg oli meidän viimeinen pysäkki Venäjällä. Jos ei vielä oltu Aasiassa, niin pian oltiaisiin. Matka jatkuu kohti Kazakhstania.