Kashgar: Silkkitien tunnelmaa Xinjiangissa

Sanonnan mukaan et ole nähnyt Xinjiangia näkemättä Kashgaria. Etkä ole nähnyt Kashgaria näkemättä sen vanhaa kaupunkia. Kashgar, muinaisen silkkitien tärkeä kauppapaikka, on kiehtova kaupunki, joten sanonta saattaa hyvin pitää paikkansa. Mutta Xinjiangin uiguureiden autonomisella alueella ja siellä sijaitsevassa Kashgarissa ei myöskään voi vierailla ajattelematta alueen kieroutunutta poliittista tilannetta. Googlaamalla löydät aiheesta lukuisia artikkeleita (paitsi jos olet Kiinassa, jossa Google on totta kai blokattu).

“Valitsemamme“ hostelli

Tarkoin vartioidussa Xinjiangissa matkustus, kuten lähes kaikki muukin, on rajoitettua, eikä turistilla ole hirveästi valinnanvaraa majapaikankaan suhteen. Kashgarissa ulkomaalaiset saavat virallisesti yöpyä kolmessa majoituksessa, joista kaksi oli tällä hetkellä auki ja vain yhdessä oli tilaa. Siispä me „valitsimme“ majapaikaksemme Kashi Maitian Youth Hostelin. Check-in kesti yli puoli tuntia, koska henkilökunta ei puhunut juurikaan englantia, eikä heillä muutenkaan tuntunut olevan aavistusta siitä, mitä he olivat tekemässä. Aulassa oli juuri meneillä hilpeän humalaiset synttärijuhlat, joihin myös hostellin työntekijät turvamiestä myöten osallistuivat. Valitettavasti meillä ei ollut energiaa liittyä juhlahumuun tunteja kestäneiden rajatarkastusten ja hostellin etsimisen jälkeen..

Kashgarin tunnelmaa

Kashgar on täynnä valvontakameroita. Myös poliisiasemia on tiheästi ympäri kaupunkia, ja kypäriin ja luotiliiveihin sonnustautuneet poliisit päivystävät joka nurkalla. Mutta alueen poliittisesta tilanteesta ja koko poliisivaltio-fiiliksestä huolimatta Kashgar itsessään tuntui kaupungilta, jossa matkaajan on hyvä levähtää pari päivää. Vanha kaupunki oli miellyttävän tunnelmallinen, vaikkakin yllättävän turistinen, paikka. Vanhoine, silkkitien historiaa henkivine rakennuksineen Kashgar oli Kiina, jollaista me ei olla aiemmin nähty – jotain aivan muuta kuin maan itäiset osat, joissa ollaan matkustettu aikaisemmin.

Vanha kaupunki
“Nuori“ mies vanhassa kaupungissa
“Nuori“ mies vanhassa kaupungissa

Vanhan kaupungin ulkopuolella sen sijaan näytti tutummalta Kiinalta. Punaisia lyhtyjä, futuristisesti valaistuja, korkeita rakennuksia ja kadut täynnä e-skoottereita. Vietettyämme useamman viikon keski-Aasiassa, Kashgar oli jotain uutta ja jännittävää. Heti ensimmäisenä päivänä päätettiin viipyä pari päivää suunniteltua pidempään. 

Poliisit iltakävelyllä kypärien, kilpien ja keihään kanssa
Poliisit iltakävelyllä kypärien, kilpien ja keihään kanssa

Iltamarkkinat, kasvisruokaa ja juomia Kashgarissa

 Vanhan kaupungin iltamarkkinat
Vanhan kaupungin iltamarkkinat

Iltaisin suuri osa Kashgarin vanhaa kaupunkia muuttuu tunnelmallisesti valaistuiksi markkinoiksi lukuisine ruokakojuineen. Tarjolla on paljon uiguuriruokaa, joka on osittain melko samanlaista kuin ruoka keski-Aasiassa.

Vanha mies valmistamassa meille jälkkäriä riisistä, jugurtista ja hunajasta
Vanha mies valmistamassa meille jälkkäriä riisistä, jugurtista ja hunajasta
Maissi“leipäsiä“
Maissi“leipäsiä“

Ensimmäisenä iltanamme Kashgarissa meidän ainoa päämäärä oli löytää jotain syötävää. Tawanilainen Eva ja kiinalainen Honey meidän hostellilta lähtivät opastamaan meitä yömarkkinoille. Tästä oli suurta apua, sillä Eva, joka puhui sekä englantia että kiinaa, onnistui löytämään meille kasvisruokaa. Iloksemme markkinoilta löytyi useampikin koju, joka tarjoili omanlaistaan versiota Ashlan-Fu’sta – ruokalajista, johon tykästyttiin kovasti jo Kirgisiassa .

Upea Ashlan-Fu -koju
Upea Ashlan-Fu -koju
Aika erinäköinen kuin Kirgisian versio, eikö?
Aika erinäköinen kuin Kirgisian versio, eikö?

Kashgarin versiossa, joka oli itseasiassa vielä enemmän miedän mieleen, oli vähemmän lientä ja enemmän kasviksia. Koska tämä ruokalaji oli yksi harvoista kasvisruoista joita kaupungista löydettiin, syötiin sitä joka päivä. Kunnes minä sain jonkun lievän ruokamyrkytyksen. Vietin yhden päivän meidän huoneessa (lähinnä vessassa, josta löydettiin myös reissun ensimmäiset pikkutorakat) ja kieltäydyin sen jälkeen syömästä mitään kiinalaista.

Lagman-nuudeleiden valmistusta
Lagman-nuudeleiden valmistusta
Kaduilla näkyy paljon höyrykeittiöitä
Kaduilla näkyy paljon höyrykeittiöitä

Tutustuttiin Kashgarissa myös uuteen hedelmään, jujubeen. Tämä vihertävän ruskea pikku pallero on suhteellisen mitättömän näköinen, mutta maku muistuttaa hyvin makeaa omenaa. Yhtenä iltana söin ainakin puoli kiloa tätä upeaa hedelmää. Jos yököttävä olo ei johtunut Ashlan-Fu’sta, sitten sen oli pakko olla yliannostus jujubesta (näin tapahtui mulle kerran Vietnamissa litsin kanssa).

Voiko jujubesta vetää yliannostuksen? Dr. Google ei osannut auttaa
Voiko jujubesta vetää yliannostuksen? Dr. Google ei osannut auttaa

Kaikkein turistisin paikka, jossa Kashgarin vanhassa kaupungissa pistäännyttiin, oli kuuluisa satavuotias teehuone. Siinä terassilla istuskellessamme, ylihinnoiteltua teetä juodessamme (jujubeteetä, btw) ja rapsakkaa nan-leipää napostellessamme, perinteisen livemusiikin soidessa taustalla, olisimme melkein voineet kuvitella olevamme muinaisella silkkitiellä. Toisaalta kymmenet mölyävät, älypuhelinten ja kameroiden kanssa ympäärinsä hosuvat kiinalaisturistit hieman rikkoivat tätä illuusiota.

Jujube-teetä, nan-leipää ja valtavia sokerikimpaleita
Jujube-teetä, nan-leipää ja valtavia sokerikimpaleita
 Seri nauttimassa terveysteetä
Seri nauttimassa terveysteetä

Teen lisäksi juotiin myös kaljaa. Vanhassa kaupungissa on useampi mukava baari. Baarin terassilla, paikallinen olut kourassa, ohikulkijoita katsellessa, meistä tosiaan tuntui siltä, että nyt ollaan lomalla. 

Seri nauttimassa terveyskaljaa
Seri nauttimassa terveyskaljaa

Tekemistä vanhan kaupungin ulkopuolella

Vaikkei Kashgarin vanha kaupunki ole kovin suuri, sen rauhallisilla kujilla voisi vaellella tunteja ihaillen kauniita vanhoja taloja.

 Vanhan kaupungin rauhallisilla kaduilla oli tilaa rullailla
Vanhan kaupungin rauhallisilla kaduilla oli tilaa rullailla

Mutta Kashgarissa on muutakin nähtävää kuin pelkkä vanha kaupunki.

Käytiin tietenkin, taas kerran, basaarilla. Kashgarin basaarilla käyminen tuntui erityiseltä, koska kaupunki on toiminut kauppapaikkana satoja vuosia. Vietettiin basaarilla jokunen tunti, muttei ostettu mitään.

Vanhan kaupungin täydellinen vastakohta oli Donghu Park, joka on rakennettu pienen järven rannalle ja siltamaisesti sen yli. Puistossa on hienosti valaistuja rakennelmia ja ympäröiviä taloja kiertää jatkuva valoshow. Pimeällä tämä kaikki näyttää erityisen hienolta heijastuessaan veden pinnasta. Donghu Parkiin ei ollut sisäänpääsymaksua ja se löytyy suoraan Kashi Maitian Hostellia vastapäätä.

 Donghu Park
Donghu Park

Kirgisiassa pidettiin pieni tauko skeittailusta, joten ilahduttiin siitä, että Kashgarin kadut olivat erinomaisessa kunnossa. Rullailtiin siis myös kaduilla ympäriinsä ihan vaan huviksi, kaikkien niiden e-skoottereiden seassa. Kashgarissa skeittilauta tuntui olevan aika eksoottinen ilmestys, sillä ihmiset vaikuttivat aika yllättyneiltä meidät nähdessään, eikä edes poliisi valittanut vanhassa kaupungissa skeittaamisesta.

 Minä ja sähköskootterit vs. ...
Johanna and the e-scooters vs. …
 Seri ja sähköskootterit
Seri ja sähköskootterit

Neljän yön jälkeen jätettiin Kashgar taaksemme ja aloitettiin matkamme legendaarisella Karakoram Highwaylla. Meidän seuraava määränpää oli Kashgar – viimeinen kaupunki ennen Pakistanin rajaa.

Related stories

2 ajatusta aiheesta “Kashgar: Silk Road vibes in Xinjiang”

    1. Hi Isla! Thanks so much for your comment – we‘re happy to hear that you like our blog! 🙂 Enjoy the rest of your time in India!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Johanna & Seri

Me ollaan Johanna ja Seri ja tämä on meidän reissupäiväkirja. Tällä hetkellä ollaan matkalla maata pitkin Suomesta Intiaan ja yhä pidemmälle itään. Lue meistä lisää täällä.

Follow us on Facebook: