Retkikohteena Altyn Arashan – vuoria, jurttia ja lisää kuumia lähteitä

Haluttiin lähteä vaeltelemaan Karakolia ympäröivään luontoon ja valittiin kohteeksemme 3000 metrin korkeudessa Tian Shan -vuoristossa sijaitseva Altyn Arashan. 15 kilometrin reitti kulki läpi kauniin syksyisten vuoristomaisemien. Ylhäältä löydettiin oma jurtta ja yksityinen kuumalähde. Meille tämä on luksusta.

Matkalla ylös

Karakolista Altyn Arashanille johtavan tien alkuun pääsee mutkattomasti. Lähdettiin taas matkaan marhsrutkalla numero 350 ja hypättiin pois kyydistä risteyksessä ennen Ak-Suu -lähteitä. Kurort in cyrillic letters.

Viime päivät oli satanut, joten pelättiin, että matkasta saattaisi tulla mutainen. Onneksi nyt oli aurinkoista ja polut olivat kuivuneet nopeasti. Alkumatkasta ohitettiin maalaistaloja ja lukemattomia laitumilla kirmailevia hevosia. Reitti oli helppo löytää, koska polku seurasi jokea melkein koko matkan ja ylös kulki myös (laiskoja turisteja ylös kuljettavien) maastoautojen jälkiä. Maisemat matkalla olivat taas kerran aivan upeat. Kuljettiin isojen kivenmurikoiden ja metsäisemmän reitin läpi, ympärillämme vuoria ja vierellämme kirkkaana virtaava joki.

Puolimatkassa pidettiin lounastauko. Oltiin ostettu edellispäivänä basaarilta paljon leipää, kuivattuja taateleita ja paahdettuja, suolattuja papuja.

Suurimman osan matkasta polku oli mukavan loiva, nousten hitaasti kohti huippua. Viimeinen osuus matkasta oli jyrkempi ja tie erityisen huonossa kunnossa. Neljän ja puolen tunnin kuluttua saavuttiin Altyn Arashaniin.

Yötä Altyn Arashanissa

Kun saavuttiin asutusalueen reunaan, luoksemme tuli mies hevosen selässä kysyen, oltiinko majapaikan tarpeessa. Mies johdatti meidät järjestyksessä toisen majatalon luokse, jonka pihalla oli jurttia. Päätettiin yöpyä yhdessä isommista jurtista, sillä pienemmissä ei ollut kamiinaa ja yöstä oli tulossa kylmä. Maksettiin suunnilleen 13 euroa henkeä kohden omasta jurtasta. Hintaan sisältyi myös illallinen, aamupala ja majatalon oman kuuman lähteen käyttö. Ihan ok diili meidän mielestä.

Majatalossa oli myös muita matkaajia – kolme pariskuntaa ja hollantilainen tyttö. Kun oltiin jätetty tavaramme jurttaan ja nautittu teetä ja keksejä (jota tehdään Kirgisiassa koko ajan), lähdettiin hollantilaisen kanssa yhdessä vähän matkan päässä joen vieressä sijaitsevalle kuumalle lähteelle. Lähde oli pienen puisen mökin sisällä. Itse altaan lisäksi mökistä löytyi suihkuhuone ja pukeutumistila. Kylvettiin melkein kiehuvassa lähteessä oman arviomme mukaan aika kauan. Päivän reippailun jälkeen se tuntui taivaalliselta. Korkattiin myös pieni pullo kirgisialaista konjakkia, koska Karakolin majapaikan isäntä oli tätä meille suositellut.

Kun tultiin takas majatalolle, oli pöytään jo katettu illallinen. Me saatiin hirssiä ja perunaa, tomaattista kasviskastiketta, salaattia ja leipää. Meidän jurtan kamiinaan oli jo laitettu tuli ja jurtta oli muuttunut saunaksi. Juteltiin vielä hetkonen muiden vieraiden kanssa ja kumottiin loput konjakista (korkki meni rikki joten pullo oli pakko tyhjentää…) iltateemme seassa. Kaikki lähtivät nukkumaan ennen yhdeksää.

Me palattiin kotoisaan jurttaamme. Tässä vaiheessa kamina oli täytetty hiilillä, jotta se pysyisi yön ajan lämpimänä. Jurtan ympäriltä kuului kaikenlaisia ääniä. Pienten sadepisaroiden ropinaa nahkaisessa katossa. Joen pauhua. Tulen rätinää. Koiran haukuntaa, hevosen hirnahtelua, pienten eläinten rapistelua ohuiden seinien takana. Yö meni hyvin lukuunottamatta muutamaa omaa unista sekoiluani (”Is there a mouse inside?!”, ”Is this yurt moving?!”). Jossain vaiheessa yötä Seri heräsi lappaamaan loput puut ja hiilet kaminaan.

Matkalla takaisin Karakoliin

Seuraavana aamuna Seri oli sitä mieltä, ettei kuumaan lähteeseen kannattaisi enää mennä. Se muka rentouttaisi liikaa ennen päivän kävelyä. Minä kuitenkin vaadin, ja hyvä niin. Voiko päivää aloittaa paremmin kuin lillumalla nakkena yksityisessä kuumassa lähteessä vuorilla? Kuuman kylvyn jälkeen lähdettiin alaspäin.

Alastulo kesti meiltä yllättävän kauan, melkein yhtä kauan kuin matka ylös. Syötiin sama lounas samassa paikassa kuin edellispäivänäkin. Alhaalla laaksossa onnistuttiin nappaamaan marshrutka 350 ilman pidempää odottelua ja palattiin takaisin majapaikkaamme.