Aizawl – Paikallisen johdatuksella ympäri ”Intian hiljaista kaupunkia”

Aizawl on Kaakkois-Intian Mizoramin osavaltion pääkaupunki. Osavaltio sijaitsee Intian kaikkein itäisimmässä sopukassa, Bangladeshin ja Myanmarin välissä. Me ei pysähdytty siellä pelkästään sen takia, että oltiin matkalla Myanmariin, vaan meillä oli Aizawlissa myös aivan erityinen tapaaminen sovittuna. Paikallisen ystävän opastuksella päästiin pintaa syvemmälle kierrellessämme tässä erityisen rauhaisassa kaupungissa.

Aizawl – maailman hiljaisin pääkaupunki?

Me ei osattu odottaa Aizawlilta juuri mitään. Yksi harvoista asioista, joita oltiin etukäteen kaupungista kuultu, kuultiin Shillongin bussiaseman juomakuomilta. He kertoivat, että Aizawlissa herätään aamuviideltä, lounastetaan kymmeneltä ja mennään nukkumaan iltakuudelta. No, nämä miekkosethan eivät oikeasti koskaan olleet edes päässeet Aizawliin asti, mutta eivät he täysin väärässä olleet. Aizawl todella oli, ainakin Intian mittapuulla, yksi rauhallisimmista kaupungeista, joissa ollaan koskaan käyty.

Mizoram sijaitsee aikavyöhykkeensä itälaidalla, joka tarkoittaa sitä, että pimeä tulee jo ennen iltaviittä. Kaikki, siis aivan kaikki, menee kiinni ihan viimeistään seitsemältä. Koska alkoholi on Mizoramissa käytännössä kielletty, edes baarit eivät ole avoinna iltaisin, sillä sellaisia ei ole olemassakaan. Opittiin kuitenkin pian, että se, että kaupat ja ravintolat sulkevat ovensa aikaisin, ei tarkoita sitä, että ihmiset menisivät välttämättä saman tien nukkumaan. Kodeissa tehdään iltaisin ihan tavallisia asioita, kutsutaan kavereita kylään ja joskus järjestetään kotibileitäkin.

Mikä tekee Aizawlin tunnelmasta vieläkin hiljaisemman ja rauhallisemman on se, että ajoneuvojen torvien käyttö on kiellettyä koko osavaltiossa. Kuvittele, Intialainen kaupunki ilman torvien töötötystä!

Se, että Aizawl on rauhallinen, ei tarkoita sitä, että siellä olisi tylsää. Me viihdyttiin kaupungissa tosi hyvin.

Himalajan juurella sijaitsevan Aizawlin mutkittelevilla kaduilla pääsee kipuamaan portaita ylös-alas
Himalajan juurella sijaitsevan Aizawlin mutkittelevilla kaduilla pääsee kipuamaan portaita ylös-alas

Paikallisen kaveriin, Mariaan, tutustuminen

Kuten jo todettu, me ei tiedetty Aizawlista etukäteen juuri mitään. Ei varmaan oltu edes kuultu kaupungin nimeä koskaan, ennen kuin alettiin suunnitella matkaamme tälle seudulle. Tästä syystä oli aikamoinen yllätys, kun meille selvisi, että mun serkulla on ollut kirjekaveri (ja hyvä ystävä) Aizawlissa jo yli 20 vuotta! Tottahan toki me sovittiin tämän kanssa treffit ja odotettiin kaikki niitä hyvin innolla.

Seri, Maria ja minä
Seri, Maria ja minä

Tavattiin Maria tyylikkäässä ravintolassa toisena päivänämme Aizawlissa. Pian selvisi, että hän on ihan tosi ystävällinen ja iloinen tyyppi, joka tykkää nauraa. Niinpä meidän yhteinen päivä oli hauska. Ruoan jälkeen Maria auttoi meitä hommaamaan matkaliput seuraavaan kohteeseemme, ja käytiin yhdessä paikallisilla markkinoilla. Hän yllätti meidät ehdottamalla, että voitaisiin illalla lähteä kruisailemaan kapungille hänen autollaan.  

Shopping at Aizawl's market. There you can buy many souvenirs with beautiful traditional Mizo patterns
Shoppailua Aizawlin markkinoilla. Myynnissä oli paljon ihania perinteisillä Mizo-kuoseilla koristeltuja asioita
Vaikka Aizawl onkin rauhallinen kaupunki iltaisin, markkinoilla riittää kyllä päiväsaikaan porukkaa
Vaikka Aizawl onkin rauhallinen kaupunki iltaisin, markkinoilla riittää kyllä päiväsaikaan porukkaa

Tärkeitä rakennuksia, yöllisiä maisemia ja kummitustarinoita

Aloitettiin turistikierroksemme illallisella. Huijattiin vähän, kun kerrottiin, että kaikki sulkeutuu Aizawlissa aikaisin illalla – ainakin yhden hotellin ravintola on auki vähän myöhempään.

Sitten alettiin ajella kaupungin kiemurtelevia katuja ylös-alas. Maria osoitteli rakennuksia: ”tossa on kaupungintalo”, ”tossa on kirkko”, ”toi on hyvä eläinlääkäri”.

Ajettiin syrjäisemmälle, ylöspäin vievälle kadulle, kun Maria kertoi, ettei mielellään aja tänne yksin. Hän kertoi, että tällä tiellä oli kuollut moottoripyöräilijä, jonka haamu nyt ilmeisesti kiertelee tiellä yrittäen pysäytellä autoja apua pyytäen. Totta tai ei, kylmät väreet tarina sai ainakin aikaan.

Kannatti kuitenkin uskaltautua pahamaineiselle kummitustielle. Parkkeerattiin auto mäen päälle ja ihailtiin hienoa öistä maisemaa kaikkine Aizawlin valoineen. Myöhemmin pysähdyttiin toisellakin hyvällä näköalapaikalla.

Öinen Aizawl
Öinen Aizawl

Totta kai, ajelun lomassa juteltiin paljon ja kuultiin Marian näkökulmasta, millaista Aizawlissa on asua. Maria oli erityisen söpö puhuessaan ylitsepursuavasta rakkaudestaan eläimiä, ja etenkin koiria kohtaan. Tästä aiheesta meillä kahdella riittikin bondailtavaa! :-D

Kierroksen lopuksi jätettiin hyvästit Marialle, sillä jatkettaisiin matkaamme aikaisin seuraavana aamuna. Ollaan toiveikkaita, että tullaan tapaamaan Maria vielä joskus. Hän tulisi mielellään Suomeen tapaamaan kirjekaveriaan ja mekin palattaisiin mielellämme vielä joskus Aizawliin.

Mizoramiin rekisteröityminen

Marian kanssa hengailun lisäksi ei ehditty tehdä hirveästi muuta mielenkiintoista Aizawlissa, sillä viivyttiin vain kaksi päivää. Ensimmäinen päivämme kului lähinnä paperihommissa, sillä Mizoramiin tulevien turistien täytyy rekisteröityä osavaltioon saavuttuaan. Tämänhän ”pystyy” nykyään tehdä netissä , mutta todellisuudessa nettisivu oli niin kökkö ja sekava, että tapeltuamme sen kanssa muutaman tunnin, luovutettiin ja lähdettiin paikanpäälle virastoon (Office of the Superintendent of the Police), joka sijaitsi kaupungin toisella puolella. Siellä jouduttiin käytännössä pakottaa virkailija auttamaan meitä, ja totta puhuaksemme, uskoisimme, että kaavake on edelleen väärin täytetty.

Aizawlin ruoka

Meillä ei ollut aikaa testata kovin montaa kaupungin ravintolaa, mutta kiinnitettiin huomiota siihen, että monet niistä näyttivät suhteellisen tyylikkäiltä ja kutsuvilta. Ruokalistoilla nähtiin jonkun verran kasvisvaihtoehtojakin, vaikkakin täkäläinen ruoka tuntuu olevan hyvin lihapainotteista. Kuultiin, että Mizoramissa jotkut syövät koiraakin. Ei päästy ainakaan vielä maistamaan mitään perinteistä Mizo-ruokaa, juurikin siitä syystä, että suurin osa perinteisistä ruoista on hyvin lihaisia.

Shillongin oksettavan pitsakokemuksen vastapainoksi Aizawlissa saatiin ihan huippuhyvää pizzaa. Twisted Sisters on pieni ja hipsteristävä kahden kivan siskoksen pyörittämä pizzapaikka. Tämä voi hyvinkin olla koko Koillis-Intian paras pizzeria!

Twisted Sistersin herkkupizza
Twisted Sistersin herkkupizza

Myös ravintola nimeltä Chopstyx on mainitsemisen arvoinen ja listalla oli useita aasialaistyylisiä kasvisvaihtoehtoja.

Majapaikkasuositus

Ennen kuin lopetetaan raporttimme Aizawlista, pakko vielä mainita meidän majapaikka, 1998 Homestay. Tämä oli yksi parhaista yöpaikoistamme Intiassa ja koko tähänastisella reissulla. Paikkaa pyörittävä mukava perhe sai heti olomme tuntumaan kotoisaksi. Toisaalta, huoneemme oli niin puhdas ja mukava ja palvelu pelasi niin ammattimaisesti, että melkein tuntui kuin oltaisiin oltu jossain hienommassakin hotellissa. Lisäksi saatiin käyttää isoa terassia, josta avautui upeat näköalat ja jossa oli hyvä tehdä aamujoogat.

Our room at 1998 Homestay. Roses and all :-)
Meidän huone 1998 Homestayssa. Ruusuja ja kaikkee!
Our
Meidän Aizawlin "kotikatu"

Aizawlista kohti Myanmaria

Aikaisin aamulla mentiin sumo-asemalle lähteäksemme kohti Champhaita – viimeistä isompaa kylää ennen Myanmarin rajaa. Ei ollut näköjään hirveästi hyötyä hommata matkalippuja etukäteen, sillä saavuttuamme sumo-asemalle kävi ilmi, että sitä sumoa, johon meillä oli liput, ei ollut olemassakaan, ja muut olivat jo täynnä. Selviteltyämme lähinnä käsiä huitomalla asiaa aseman työntekijöiden ja kaikkien ympärillä olijoiden kanssa jonkun aikaa, uusi sumokuski ilmeistyi taianomaisesti jostakin ja näin päästiin matkaan kohti Champhaita ja Myanmaria.

At Aizawl's sumo stand
Aizawlin sumo-asemalla

Related stories

2 ajatusta aiheesta “Aizawl – Local insights into “India’s silent city””

  1. “Kuvittele, Intialainen kaupunki ilman torvien töötötystä!” Se on kyllä hankalaa. Aika hauska kuulla, että torvien käyttö on kielletty koko osavaltiossa. Miksiköhän moiseen ratkaisuun päädytty 🙂

    Mukavaa Myanmarin matkaa, siellä on varmasti paljon nähtävää!

    1. Niin, en kyllä tiedä mistä saivat idean kieltää torvien töötötyksen mutta toivottavasti muutkin osavaltiot ottaisivat oppia 🙂 Mehän ollaan palattu kotiin jo maaliskuussa, jäätiin blogissa aika paljon jälkeen niin kirjoitellaan näitä kotoa käsin nyt kun on aikaa ja toimiva netti 🙂 Mutta kiitos, Myanmar oli seikkailu, lisää siitä ihan pian!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Johanna & Seri

Me ollaan Johanna ja Seri ja tämä on meidän reissupäiväkirja. Tällä hetkellä ollaan matkalla maata pitkin Suomesta Intiaan ja yhä pidemmälle itään. Lue meistä lisää täällä.

Follow us on Facebook: