Ensifiiliksiä Myanmarista ja sen syrjäisestä Chin-osavaltiosta – Yksi yö Tedimissä

Vuoria, kaunista luontoa ja heimoperinteitä… Myanmarin Chin-osavaltio vaikuttaa kiehtovalta kohteelta seikkailunnälkäisille reppureissaajille. Mutta koska se on myös yksi Myanmarin vähiten kehittyneistä ja vähiten tallatuista osavaltioista, se ei ollut kaikkein helpoin paikka aloittaa tutustuminen täysin uuteen maahan ja kulttuuriin. Ylitettyämme rajan Intian puolelta, oli ensimmäinen kohteemme Myanmarissa pieni kylä nimeltä Tedim.

Pölyinen tie rajalta Tedimiin

Oltiin ylitetty raja Intiasta Myanmariin syrjäisen Zokhawthar-Rihkhawdarin raja-aseman kauttaPäästyämme maahan täytyi meidän löytää joku kyyti rajalta eteenpäin. Ei oltu etukäteen onnistuttu saamaan mitään tietoa kyydeistä Rihkhawdarin ja Tedimin (tai minkään muunkaan paikan) välillä, mutta ystävällinen rajavartija löysi meille Tedimiin lähtevän lava-auton.

Tie Intian puolella juuri ennen rajaa oli ollut surkeassa kunnossa, mutta se ei ollut mitään verrattuna teiden kuntoon tässä osassa Chin-osavaltiota. Tie Zokhawtharista Tedimiin ei ollut pelkästään erittäin töyssyinen, vaan myös erittäin pölyinen, mikä ei ole paras kombo avoimen lava-auton kanssa. Tämän täytyi olla tähänastisen reissumme huonoin tieosuus heti Pakistanin vuoriston 200 kilsaa pitkän tietyömaan jälkeen.

Myanmar’s Chin state, with its beautiful nature, mountains and strong traditions, is, for sure, a fascinating place for an adventurous traveler to explore. But being also one of the least developed and least traveled states of Myanmar, it wasn’t the easiest place to arrive. After crossing the border from India, our first destinations in Myanmar was the small town of Tedim.
Me (ja meidän reput) oltiin aivan pölyisiä kun saavuttiin Tedimiin

Ajateliin ensin, että ajettiin lähes aution tien oikealla puolella siksi, että se sattui olemaan hieman paremmassa kunnossa. Pian ymmärrettiin kuitenkin, että Myanmarissa tosiaan on oikeanpuoleinen liikenne. Tämä oli hämmentävää, sillä liikenne on vasemmanpuoleista naapurimaissa Intiassa ja Thaimaassa. Selvitimme, että diktaattori U Ne Win päätti muuttaa liikenteen oikeanpuoleiseksi yhdessä päivässä vuonna 1970 jonkun tähtitieteilijän suosituksesta.

Lihaisa lounastauko jeesustelevan kyläjuopon kanssa

Matkalla Tedimiin pidettiin (tai ainakin muut pitivät) lounastauon pienessä tienvarsikylässä. Kun astuttiin ravinteliin sisään, nähtiin että pöydälle oli levitetty suurin piirtein joka ikinen eläimestä löytyvä osa. Ei oltu kovin toiveikkaita kasvisruoan suhteen, mutta kysyttiin kuitenkin sen perään hieman englantia osaavan kanssamatkustajan avustuksella. Mitään ei ollut tarjolla.

Kun muut söivät, me juteltiin jonkun kyläjuopon kanssa. Pääasiassa hän paasasi meille Jeesuksesta, mutta toivotti meidät myös useita kertoja tervetulleeksi Myanmariin, mikä oli toki ihan mukavaa. Hämmentävää oli se, että ukkeli seurasi Seriä vessaan, meni sisälle heti tämän jälkeen ja tuli sieltä saman tien ulos vessaharja kädessä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää miksiköhän.

Ensivaikutelmia ja hämmennystä Tedimissä

Tedim on pieni kylä, jonka asukkaista suurin osa on kristittyjä zomeja. Ollessamme yhtäkkiä tässä pienessä kylässä, jossa me ei ymmärretty ketään, meille täysin uudessa maassa, uuden kulttuurin ja tapojen ympäröimänä, tunnettiin olevamme hieman hukassa.

Näkymät kylästä vuorille olivat hyvät, mutta ollaan nähty viime viikkoina ja kuukausina niin paljon vuoria, että ei innostuttu niistä mitenkään erityisesti. Tämän lisäksi ei tiedetä, mitä muuta nähtävää Tedimissä voisi olla.

Tedimin pääkatu
Tedimin pääkatu

Kävellessämme ympäri kylää, törmäiltiin tämän tästä erittäin jurriseen, joskin ystävälliseen, miesporukkaan. Juoppojen osuus kaikista tänä päivänä näkemistämme ihmisistä on ollut yllättävän korkea. Jos meininki rajan toisella puolella Intian Mizoramissa oli aiemmin yhtään tämän tyyppistä, ei ihmetellä, minkä takia siellä päätettiin kieltää alkoholi. Myös tien varsien talojen seiniä koristaa alkoholimainos toisen perään, eli myös tämä loi kontrastia Chinin ja Mizoramin välille, jossa alkoholimainoksia ei tietenkään näkynyt.

Tien varren bensa-asema ja Imperial Blue -viskin mainos
Tien varren bensa-asema ja Imperial Blue -viskin mainos

Näiden jurristen miesten naamat olivat jonkun vaalean tahnan peitossa ja oltiin nähty samanlaista muutaman muunkin ihmisen kasvoilla. Myöhemmin meille selvisi, että tahna on nimeltään Thanaka, jota tehdään puun kuoresta, ja monet Myanmarilaiset käyttävät sitä aurinkosuojana tai ihan vaan meikkinä.

Majoituksen etsintää Tedimissä

Kylässä on ainakin kaksi majataloa, jotka ottavat vastaan ulkomaalaisia. Me yövyttiin Ciimnuai Guesthousessa, josta saatiin yhden hengen huone jaetulla vessalla ja ämpärisuihkulla 20 000 kyatilla, eli noin 13 eurolla. Intian jälkeen hinta tuntui aika korkealta. Majatalo oli kotoisa ja omistaja osasi englantia.

Ciimnuai Guesthousen hengailuhuone
Ciimnuai Guesthousen hengailuhuone
Näkymät ikkunasta olivat hienot
Näkymät ikkunasta olivat hienot

Käteisen etsintää

Koska oltiin vaihdettu vain pieni summa rahaa rajalla huonolla kurssilla, täytyi käteistä saada lisää. Tedimissä on kaksi pankkia. Toinen niistä oli kiinni, emmekä päässeet pankkiautomaatille ollenkaan, koska se oli lukitun aidan takana. Toisen pankin automaatti ei toiminut. Tajuttiin, että koko kylässähän ei ollut tällä hetkellä sähköjä, joten ei ihmekään. Onneksi meillä oli vielä sen verran käteistä, että päästäisiin sillä seuraavana päivänä vielä ulos Tedimistä.

Kasvisruoan etsintää

Koska ei oltu syöty aamupalaa eikä lounasta, meillä alkoi jo olla nälkä. Aikaisten sulkemisaikojen perinne Intian puolella rajaa näytti jatkuvan myös täällä Tedimissä. Kello oli 16.30 ja suurin osa ravintoloista ja kaupoista oli jo sulkenut ovensa. Me yritettiin kysellä jotain kasvisruokaa niistä parista ravintolasta, jotka olivat yhä auki, mutta kukaan ei ymmärtänyt meitä. Yleensä meillä onkin mukana lappu, johon on paikallisella kielellä kirjoitettu, mitä me ei syödä. Nyt sellaista ei kuitenkaan ollut, koska ei edes tiedetty, mikä paikallinen kieli oli (FYI: Sekin on nimeltään Zomi).

This long, green vegetable seems to be very popular in this part of Myanmar. Pity that we didn't get the chance to taste it yet
Tämä pitkulainen, vihreä palkokasvi näytti olevan suosittu vihannes tässä osassa Myanmaria. Valitettavasti ei vielä päästy maistamaan sitä.

Yhdestä pikkukaupasta löydettiin englantia puhuva nainen. Hän myi meille paikalliset sim-kortit (sim-kortin hankkiminen ja aktivointi oli muuten sata kertaa helpompaa kuin Intiassa). Samalla kyseltiin, josko nainen tietäisi, mistä tai miten voitaisiin löytää jotain lihatonta syötävää. Ei hänkään tiennyt, mutta alkoi ystävällisesti soitella ympäriinsä asian selvittääkseen. Valitettavasti soittelu ei tuottanut tulosta. Ostettiin paketit korealaisia nuudeleista, avokado ja meidän ensimmäinen Myanmar-olut, ja nautittiin tämä gourmet-illallinen majatalollamme.

Meidän yhdistetty aamupala, lounas ja illallinen
Meidän yhdistetty aamupala, lounas ja illallinen

Matka syvemmälle Myanmariin jatkuu

Me matkustetaan mielellämme vähemmän tallattuihin ja syrjäisiinkin paikkoihin (mikä lieneekin jo selvää, jos olet yhtään lukenut meidän blogia), mutta näille seikkailuille on parempi lähteä silloin, kun on saanut jo edes pienen käsityksen siitä, miten asiat kyseisessä maassa toimivat. Tajuttiin, että tällä hetkellä ja tällä tiedolla me ei saataisi Tedimistä paljoakaan irti. Nyt oli parempi lähteä johonkin vähän isompaan ja paremman infrastruktuurin omaavaan paikkaan. Niinpä seuraavana aamuna suunnattiin kohti Kalayta, jossa pikkuhiljaa aloimme tuntea olevamme Kaakkois-Aasiassa…

Odottelemassa kyytiä Kalayhin
Odottelemassa kyytiä Kalayhin

Kyyti Tedimistä Kalayhin

Tammikuun 2020 tiedolla minibussit Tedimistä Kalayhin lähtevät seitsemältä aamulla sekä puolenpäivän aikaan (luultavasti ei kuitenkaan sunnuntaisin ja maanantaisin). Hinta oli 8000 kyatia matkustajaa kohden. Bussipysäkki löytyi samasta talosta Ciimnuai Guesthousen kanssa.

Related stories

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Johanna & Seri

Me ollaan Johanna ja Seri ja tämä on meidän reissupäiväkirja. Tällä hetkellä ollaan matkalla maata pitkin Suomesta Intiaan ja yhä pidemmälle itään. Lue meistä lisää täällä.

Follow us on Facebook: