Mandalay – Kasvisruokaa, markkinoita ja munuaiskiviä

Toiset suorastaan kammoavat Kaakkois-Aasian suurkaupunkeja, mutta me ollaan aina viihdytty niissä. Olikin jo ollut ikävä markkinoiden vilinää ja katukuppiloiden pieniä muovijakkaroita. Me tykästyttiin Mandalayhin kovasti, kaikesta kaoottisuudestaan huolimatta.

Pitkä yö Kalaysta Mandalayhin

Kalaysta Mandalayhin matkustettiin yön yli minibussilla. Yö oli suhteellisen raskas.

Vaikka tiet tällä matkalla olivat paljon paremmassa kunnossa kuin ne, joilla matkustettiin ensimmäiset kilometrimme Myanmarissa, tuntui alkupätkä Monywaan saakka paikoitellen vuoristoradalta. Ei ihmekään, että jo alkumatkasta joillain kanssamatkustajillamme alkoi laatta lentää. Taas yksi selkeä merkki siitä, että Kaakkois-Aasiassa vihdoin ollaan, on se, että bussiin astuttaessa kaikille matkalaisille jaetaan oksupussit ja vesipullot. Kun pussi tulee täyteen, se ripustetaan kasuaalisti edessäolevan istuimen selkänojan koukkuun.

Töyssyinen tie ja kanssamatkustajien yökkäily eivät tosin olleet ainoat syyt, minkä takia ei tällä matkalla uni tullut silmään. Jostain syystä pidettiin myös taukoja tämän tästä. Kaksi kertaa meidän piti vaihtaa paikkoja minibussissa keskellä yötä ja kerran jouduttiin jopa vaihtamaan minibussia, vaikka oltiinkin ostettu suorat liput Mandalayhin.

Sanomattakin selvää, että kun vihdoin saavuttiin Mandalayhin puoli kuuden aikoihin aamulla, oltiin aika naatteja. Varsinkin nyt oltiin kiitollisia itsellemme siitä, että oltiin kerrankin päätetty varata astetta hienompi majoitus mukavalla huoneella ja jopa uima-altaalla. Huone maksoi 27 euroa yöltä, ja se on oli todella sen arvoista. Saatiin jopa kirjautua sisään saman tien, vaikka check-in olisi oikeasti ollut vasta kahdelta iltapäivällä, ja sen lisäksi saatiin jo tänä aamuna syödä ilmainen aamupala.

First things first – Huonoja ja hyviä uutisia @ Mandalay City Hospital

Koska pitkästä aikaa meinattiin viettää muutama yö isossa kaupungissa, oli vihdoin otollinen hetki lähteä näyttämään Seriä sairaalassa. Hänellä oli jo useamman viikon ajan ollut outoa kipua alavatsalla. Ammattimainen google-tohtori kun olen, olin jo diagnosoinut Serillä erilaisia virtsarakkoon ja eturauhaseen liittyviä sairauksia, sekä määrännyt vahvat intialaiset antibiootit, joita toki Intiassa saa tiskiltä ilman reseptiä. Niistä ei kuitenkaan ollut mitään apua.

Mandalay City Hospitalissa puhuttiin onneksi englantia. Kun oltiin selitetty ongelma, hoitaja ensitöikseen mittasi Serin pituuden, painon ja verenpaineen. Meistä tämä tuntui vähän epäolennaiselta, mutta miksipäs ei.

Apulaislääkärin ja meidän välillä oli pienoinen kielimuuri. Ultraäänikuvaa tutkittuaan mies kertoi Serillä olevan 8-11 sentin kokoinen munuaiskivi! Siis mitä!?

Lääkärin tapaamista odotellessamme oltiin pienoisessa shokissa. Alettiin melkein itkeä, kun mietittiin, olisiko meidän ainoa vaihtoehto lentää kotiin, jotta saataisiin Seri leikkaukseen.

Lopulta päästiin lääkärin puheille. Tämä tutkaili samaista ultrakuvaa ja totesi, että munuaiskivi on kooltaan noin 5 millimetriä ja harmiton. Niin, tosiaan, koko munuainenhan on kooltaan jotain 11 senttiä… Lääkäri oli sitä mieltä, ettei tällä pienellä munuaiskivellä ollut mitään tekemistä Serin kipujen kanssa, että hänellä on virtsatietulehdus ja että hänen tulisi jatkaa niitä minun määräämiä antibiootteja.

SPOILER ALERT: Antibiootit eivät tehonneet ja kipu pysyi siihen saakka kun palattiin kotiin maaliskuussa. Kyseessähän olikin sitten tyrä – onneksi se ei ehtinyt äityä pahemmaksi kun oltiin vielä reissussa!

Mandalayn nähtävyyksiä

Mandalayssa olisi mahdollista ostaa viikoksi yhdistelmälippu, jolla pääsee moneen turistikohteeseen. Kaupungissa tosiaan olisikin paljon mielenkiintoista nähtävää. Me ei kuitenkaan haluttu alkaa sinkoilemaan nähtävyydeltä toiselle, joten päätettiin olla ostamatta lippua ja keskittyä lähinnä pariin ilmaiseen nähtävyyteen.

Kavuttiin ylös Mandalay Hill-kukkulalle, josta olisi kuulemma hyvä katsella auringonlaskua. Matka ylös oli kiva, portaat kulkivat muutaman buddhalaisen pyhäkön läpi.

Kukkulan huipulla sijaitsevan temppelin päälle pääsi joko hissillä tai liukuportailla. Oli hupaisaa katsella eräitä paikallisia turisteja, jotka olivat liukuportaista niin innoissaan ja hämillään, että tämän täytyi olla ensimmäinen kerta kun he seisoivat sellaisissa.

Tähän mennessä oltiin nähty Mandalayssa (ja muutenkin viime viikkoina) vaan muutama turisti, mutta mäen päällä oli kamala ryysis. Tämä ei siis lopulta ollut se rauhaisa auringonlaskuspotti, joka meillä oli ollut mielessä.  

Matkalla Mandalay Hillille käväistiin läheisessä Sandamuni-pagodissa. Keskiössä olevaa suurempaa, kultaista pagodia ympäröivät lukemattomat valkoiset stupat. Tämä oli upea paikka, ja sisäänpääsy ilmainen.

Vähän erikoisempi ohjelmanumero Mandalayssa oli marionettiteatteri. Musiikista, tanssista ja tietenkin marionettiteatterista koostuva esitys oli hyvä johdanto burmalaiseen taiteeseen.

Kansantarinoita esittävät marionetit olivat erilaisia hahmoja hauskoista eläimistä alkemisteihin ja paholaisiin. Suurimman osan ajasta marionettinukkeja liikuttelevat ihmiset olivat piilossa verhon takana, mutta muutaman kerran verho aukesi, jolloin päästiin näkemään kuinka taidokkaasti nukkeja ohjailtiin.

Esityksen lopuksi päästiin itsekin kokeilemaan marionettinukkejen liikuttelua, eikä se todellakaan ollut helppoa. Esitys maksoi 15000 MMK (10 euroa) ja oli meidän mielestä hinnan arvoinen.

Kasvisruokaa Mandalayssa

Oltiin jostain kuultu, ettei burmalainen ruoka olisi kovin kummoista, ja etenkin kasvissyöjänä hyvän ruoan löytäminen tulisi olemaan hankalaa. Vaikka meilläkin oli alkuun vähän hankaluuksia ruokailun kanssa, viimeistään Mandalayssa päästiin eroon tästä ennakkoluulosta. Kuten yleensäkin kun matkustetaan, myös Mandalayssa yksi meidän suosikkiaktiviteeteista oli mässäillä ja maistella kaikenlaisia uusia makuja.

Viimein löydettiin myös burmankielinen kasvisruokaa tarkoittava sana, jota oltiin viime päivät etsitty: Ta Ta Ló.

Mogok Daw Shan oli simppeli katuravintola – siis juuri sellainen, joista me tykätään. Täältä löytyi englanninkielinen menu, joka helpotti huomattavasti kasvisruoan löytämistä. Täällä maistettiin ensimmäistä kertaa Shan-osavaltiosta tulevaa herkullista ruokalajia, shan-nuudeleita. Syötiin täällä muutakin, kuten täytettyjä nyyttejä ja kikhernetofua, joka on myös burmalainen kasvisruokaerikoisuus.

Marie Min oli ainoa pelkästään kasvisruokaa tarjoava ravintola, jossa Mandalayssa käytiin, ja todellakin suosituksen arvoinen.

Yksi mahtavin kulinaristinen ylläri löydettiin pieneltä sivukujalta. Mandalayn päätiet ovat kaoottisia ja erittäin epä-kävelijäystävällisiä. Kun astuu isoilta teiltä pienille sivukujille, voi löytää kuin uuden maailman, tai ainakin kuin jonkun pikku kylän. Yhtäkkiä ympärillä on rauhallista ja paikalliset tervehtivät niin iloisesti, että melkein voisi luulla etteivät he ennen ole turistia nähneetkään. Yhdellä pikkukujaretkellämme törmättiin pieneen lettukojuun kadun kulmassa. Kookosmaidosta ja riisijauhoista valmistetut, ja yrteillä ja kikherneillä täytetyt vegaaniset letut olivat upeita.

Mandalayn markkinat

Mandalayn markkinoiltakin löydettiin uusia herkkuja. Vaikka ei erityisesti pidetäkään shoppailusta, markkinoilla on aina kiva käydä ihmettelemässä paikallista menoa ja maistelemassa erikoisuuksia.

Ensimmäiset markkinat, joissa vierailtiin, olivat Chinatownin iltamarkkinat. Täältä löytyi hyviä hedelmiä ja vihanneksia. Syötiin myös täällä Shan-nuudeleita ja paistettua kikhernetofua. Edelleen erittäin hyvää. Kiinalaisilla markkinoilla tungeksiminen aiheutti kylläkin pieniä vainoharhoja, sillä korona oli juuri näihin aikoihin alkanut täyttää uutisotsikoita – näillä markkinoilla ei kuitenkaan onneksi näkynyt lepakoita tai muurahaiskäpyjä...

Zay Cho Market on valtava markkinahalli. Suurimmaksi osaksi halli oli täynnä kiinakrääsää, mutta löytyi sieltä myös niitä perinteisiä, sairaan hienoja longyi-kankaita. Vaikka ostettiinkin niitä muutama jo Kalayssa, oli mun ihan pakko ostaa vielä yksi lisää.

Markkinahallin ulkopuolella oli myynnissä kaikenlaisia snäkkejä. Niiden joukosta löydettiin burmalainen uusi suosikkileivoksemme. Tämä mannaryyneistä tehty leivos on ilmeisesti nimeltään Shwegyi Sanwei Makin ja se oli niin hyvää, että oli pakko saman tien ostaa lisää.

Alun perin suunnattiin Zay Cho -markkinoille ihan syystäkin, sillä meillä oli hakusessa joku niin iso kassi, johon suurin osa meidän tavaroista mahtuisi. Tämä kassi laitettaisiin bussin kyydissä Yangoniin, kun me taitettaisiin sama matka sillä välin moottoripyörällä…

Lähtö Mandalaysta – moottoripyöräseikkailu alkakoon!

Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä jo aikaisemmin moottoripyörällä Mandalaysta eteenpäin ja pysähtyä ensimmäiseksi Baganissa. Pyörän kanssa tuli kuitenkin pieni aikataulusekaannus, joten muutettiin vähän suunnitelmaa. Niinpä tehtiin ensin parin yön retki Mandalaysta maagiseen Baganiin bussilla, jonka jälkeen palattiin vielä takaisin Mandalayhin.

Seuraavat kymmenen päivää olivat suurta unohtumatonta seikkailua, kun ajeltiin Royal Enfieldillä Mandalaysta Yangoniin. Seuraavaksi luvassa tarinoita mutkaisista vuoristoteistä, päätähuimaavista maisemista, tienvarsien lukemattomista pagodeista, loputtomista tietyömaista, puhjenneista renkaista, pikku haavereista ja Myanmarin upeimmista paikoista, kuten Inle-järven alueesta ja pienistä heimokylistä…