Moottoripyörällä Myanmarissa, osa 7: Seikkailu vuorten yli Loikawsta Taungoohon

Kaupallinen yhteistyö: Discovery Rides

Pidettiin Loikaw’ssa Myanmarin moottoripyörämatkamme viimeinen pidempi pysähdys. Sen jälkeen oli aika suunnata kohti roadtripin viimeistä määränpäätä, Yangonia. Ei pystyttäisi ajamaan koko matkaa yhdessä pätkässä, joten päätettiin viettää yö Taungoossa, noin 200 kilometrin päässä Loikawsta.

Kartasta katsomalta näytti siltä, että edessä olisi ihan järjettömän mutkainen tie – ja sitä se kyllä olikin. Tämä oli heittämällä vaativin ajopäivä matkallamme Mandalaysta Yangoniin. Toisaalta myös maisemat matkan varrella olivat ihan vertaansa vaikka, ja saatiin ajella läpi pienten, idyllisten viidakkokylien.

Yksi useista pikkukylistä, joiden läpi ajeltiin matkalla Loikaw'sta Taungoohon
Yksi useista pikkukylistä, joiden läpi ajeltiin matkalla Loikaw'sta Taungoohon

Edellisillan kuumotukset

Myanmarissa moottipyörillä ei ole pääsyä kaikille moottoriteille. Loikaw’sta Yangoniin vievä motari on yksi näistä. Siitä syystä jouduttaisiin käyttämään vanhaa, vuorten yli kiemurtelevaa tietä. Kartalla tie näytti loputtoman mutkaistelta ja osa näistä mutkista näytti epätodellisen jyrkiltä.

Koko reitti Loikaw'sta Taungoohon ja muutama mutka lähemmin tarkasteltuna
Koko reitti Loikaw'sta Taungoohon ja muutama mutka lähemmin tarkasteltuna

Loikaw’sta lähtöä edeltävänä iltana selitettiin seuraavan päivän suunnitelmaamme motellin omistajalle. Kun kerrottiin, että oltiin matkalla Taungoohon, alkoi hän huitoa käsillään ja huuteli ”no, no, no!”. Kysyttiin syytä moiseen reaktioon johon mies vastasi adventure!” ja elehti käsillään mutkaista tietä. Nooo, mehän ollaan aina valmiita seikkailulle, mutta pakko myöntää, että varsinkin minulla oli hieman vaikeuksia saada illalla unen päästä kiinni…

Kohti vuoria ja niiden yli

Google Mapsin mukaan reilun 200 kilometrin matkaan Loikaw’sta Taungoohon menisi alle kuusi tuntia. Me tiedettiin kokemuksesta, että tarvittaisiin tätä enemmän. Lähdettiin matkaan Loikaw’sta niin hyvissä ajoin, että meillä olisi aikaa yhdeksän tuntia pimeän tuloon. Sen luulisi riittävän, eikö?

Ensimmäinen osa matkasta kulki samaa reittiä, jota oltiin ajettu Kayan Lahwi -heimon kylään edellispäivänä. Eli päivä alkoi tietyömaalla.

Vähän tietöitä heti alkuun
Vähän tietöitä heti alkuun

Hiljalleen alettiin nousta kohti vuoria. Alkumatkan mutkat eivät olleet niitä jyrkimpiä ja tie oli hyvässä kunnossa, joten varsinkin minä takapenkkiläisenä pystyin lähinnä keskittymään ympäröivien maisemien ihailuun.

Day by day, the views on our rodtrip just get better and better
Roadtripin edetessä maisemat vaan paranee paranemistaan

Parin tunnin päästä saavuttiin Omega ravintolalle, joka oli hyvä pysähdyspaikka (ja suunnilleen ainoa ravintola) matkan varrella. Ravintolan omistaja kertoi, että edessä oleva matka tulisi olemaan pitkä, mutta oli vakuuttunut, että selvittäisiin siitä ongelmitta, kunhan ajeltaisiin hitaasti ja varmasti. Hän myös varoitteli tulevista tietöistä.

The owner of the restaurant showing us some turns we shouldn't miss
Ravintolan omistaja näyttämässä meille, mistä risteyksistä pitäisi kääntyä
Vatsat täynnä, valmiina jatkamaan matkaa
Vatsat täynnä, valmiina jatkamaan matkaa

Poliisikuulustelu

Matkalla ylitettiin raja Kayah-osavaltiosta Bagon osavaltioon. Rajalla oli tarkastuspiste, jollaisia oltiin nähty matkan varrella jo useampia, mutta tämä oli ensimmäinen, jossa meidät pysäytettiin.

Kaksi vakavannäköistä aseistautunutta poliisia pyysi nähdä passimme sekä pyörän rekisteriotteen, joka oltiin saatu vuokraamosta mukaan. Meillä ei ollut yhteistä kieltä poliisien kanssa, joten ei ymmärretty heidän kysymyksiä, mutta yritettiin jotenkin selittää, mistä ollaan tulossa ja minne menossa.

Otettuaan meidän tiedot ylös ja tarkasteltuaan moottoripyöräämme, miehet pyysivät paikalle vielä kolmannen poliisin. Häntä odotellessamme nämä kaksi hieman jo rentoutunutta poliisia yrittivät keventää tunnelmaa vähän pelleilemällä ja testaamalla Serin aurinkolaseja.

Kolmas poliisi halusi nähdä uudelleen meidän passit ja rekisteriotteen. Sen jälkeen hän kysyi kansainvälistä ajokorttia. Serin kansainvälinen ajokortti itseasiassa kattaa pelkästään autot, ei moottoripyöriä, joten hän ojensi sen sijaan itävaltalaisen ajokorttinsa, jossa on myös moottoripyörästä merkintä. Sillä välin, kun poliisi tutki ajokorttia, me mietittiin hiljaa itseksemme, loppuisiko roadtrippi jo odotettua aiemmin. Pian nähtiin kuitenkin helpotukseksemme pieni hymy ja meidät viitottiin jatkamaan matkaa.  

Loputon alamäki ja sen loputtomat mutkat

Kun oltiin päästy yhden vuoren yli, eteen ilmestyi seuraava. Ja seuraava. Ja seuraava. Vaikka todella nautittiin ympäröivästä luonnosta, huikeista näköaloista ja pikkukylien läpi ajelusta, jossain vaiheessa alettiin kyseenalaistamaan sitä, loppuisivatko nämä mutkat ikinä. Ja eivät ne loppuneet.

One of the million curves and hills on the way
Yksi lukuisista mutkista ja mäistä matkan varrella

Yhtä uskomattomalta kuin mutkien määrä, tuntui myös alamäkien pituus. Aivan kuin muutamaa pientä ylämäkeä lukuun ottamatta koko matka olisi ollut yhtä alamäkeä. Matka alkoi väsyttää meitä, mutta kaikkein rankin se oli varmaan kulkupelillemme. Meitä oli kuitenkin kyydissä kaksi matkustajaa tavaroineen. Vaikka Seri käyttikin paljon moottorijarrutusta, jarrut pitivät tämän tästä niin kovaa vinkunaa, että oli pakko pysähdellä jäähdyttelemään niitä. Ajeltiin koko päivä samaa matkaa kolmipäällä skootterilla ajavan hauskan porukan kanssa. Vähän väliä ohitettiin toisemme, kun toiset olivat pysähtyneet keskelle pitkää alamäkeä pitämään jäähdytystaukoa.

Meidän vuoro jäähdytellä jarruja
Meidän vuoro jäähdytellä jarruja
Kaikki pitämässä taukoa jyrkän ylämäen päällä, valmistautumassa piiiitkään alamäkeen
Kaikki pitämässä taukoa jyrkän ylämäen päällä, valmistautumassa piiiitkään alamäkeen

Onneksi sentään tien kunto oli suurimmaksi osaksi ihan ok. Melkein koko matkan tie oli enemmän tai vähemmän päällystetty. Matkan vuoristoisella osuudella oli myös ainoastaan pari pienempää tietyömaata. Osa reitin puolilahoista puusilloista tosin vaikutti aika hasardeilta.

Tie oli suurimmaksi osaksi ainakin jotenkuten päällystettyä, ja päällystämättömätkin osuudet yleensä ihan hyvässä kunnossa
Tie oli suurimmaksi osaksi ainakin jotenkuten päällystettyä, ja päällystämättömätkin osuudet yleensä ihan hyvässä kunnossa
Suurin osa silloista oli tämän tyyppisiä
Suurin osa silloista oli tämän tyyppisiä

Uusia haasteita edessä

Pidettyämme useita taukoja ja muutekin ajeltuamme hitaasti, päästiin vuorilta tasaisemmalle maalle noin seitsemän tunnin päästä. Ajateltiin, että loppumatka menisi helposti ja nopeasti, mutta väärässähän me oltiin. Nyt nimittäin alkoivat ne tietyömaat, josta ravintolan pitäjä oli meitä varoitellut.

Tietöitä edessä!
Tietöitä edessä!

Siinä kuoppien, soran ja pölypilvien läpi ajellessamme, työmaakoneiden ja vastaantulevien rekkojen välissä pujotellessamme, meinattiin menettää uskomme ja hermomme. Eikö tämä matka oikeasti ikinä lopu? Tuli pimeä, ja pöllyävän tiepölyn takia näkyvyys oli erittäin huono. Serin silmiin myös lenteli taukoamatta ötököitä, sillä kypärä oli avomallia eikä pimeässä aurinkolasit päässä olisi nähnyt sitäkään vähää.

This is not a bad tan, but Johanna's ridiculous face after a long day on dusty roads
Tämä ei ole epäonnistunut rusketus, vaan meikäläisen naurettava naama pöllyävillä teillä vietetyn pitkän päivän jälkeen

Uskokaa tai älkää (me ei melkein pystytty uskomaan), vietettyämme tien päällä kymmenen tuntia, saavuttiin vihdoin Taungoohon. Kaupungissa ei ehditty juuri muuta tekemään kuin syömään ja nukkumaan. Seuraavana aamuna nimittäin nostettiin taas tavaramme ja kärsivät takapuolemme takaisin pyörän päälle ja suunnattiin kohti Yangonia ja tämän roadtripin päätöstä.

Related stories

4 ajatusta aiheesta “Myanmar on a motorbike, part 7: The great adventure over the mountains, from Loikaw to Taungoo”

  1. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 🙂 Mulla e itselle nyt tule mieleen, että olisimme joutuneet ulkomailla tekemiseen poliisin kanssa, lukuun ottamatta Yhdysvalloissa sattunutta kolaria. Helposti siinä varmaan tulee sellainen olo, että “jaha, mitenköhän tässä nyt käy”. Nuo tietyöt saattaa kyllä toden teolla viivästyttää matkaa, varsinkin jos tie on päällystämätön. Pysähdykset saattavat kestää tuskastuttavan kauan.

    1. joo-o, onhan se aina jotenkin vähän jännittävää jos päätyy poliisin kanssa tekemisiin, ja sit varsinkin jos ei oikein löydy yhteistä kieltä. Onneksi päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa ilman ongelmia 🙂 Ja joo, nuo työmaat kyllä viivästytti matkantekoa joka ikinen reissupäivä. Ainakin tuolloin vuosi sitten Myanmarissa oli tietöitä ihan joka paikassa – mutta hyvä kai se on, sehän tarkoittaa sitä että parempia teitä on luvassa.

  2. Upean kuuloinen reissu! Varsinkin nuo vuorimaisemat on henkeäsalpaavat. Itsekin olen pitkään haaveillut jonkinlaisesta moottoripyöräretkestä. Se tosin edellyttäisi sitä, että pitäisi ensin käydä moottoripyöräkurssi. Nuorempana on tullut ajettua, mutta enää en uskaltaisi hypätä rattiin.

    1. Moi Satu! Joo, reissu oli ehdottomasti ikimuistoinen ja maisemat tosiaan henkeäsalpaavia. Minäkään en varmaan itse uskaltautuisi rattiin, mutta onneksi sain nauttia noista maisemista takapenkkiläisenä 🙂 Jos olo omista ajotaidoista on epävarma, niin suosittelenkin ehdottomasti treenaamaan ajamista ensin Suomessa, sillä tuolla Myanmarissa tieolosuhteet olivat välillä kyllä suht haastavia.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *