Nur-Sultan – vaikuttava, mutta hämmentävä pääkaupunki aron keskellä

Ei ihme, jos et ole koskaan kuullut Nur-Sultanista, sillä tämän nimistä kaupunkia ei ollut olemassakaan puoli vuotta sitten. Siihen asti se tunnettiin Astana-nimellä, ja se on ollut Kazakhstanin pääkaupunki vasta viimeiset 11 vuotta. Nur-Sultan on surrealistinen, keinotekoinen kaupunki pilvenpiirtäjineen keskellä keski-Aasian laajaa aroa. Paikka kokonaisuudessaan oli melko hämmentävä.

Nur-Sultanin korkeita taloja
Nur-Sultanin korkeita taloja

Liikaa rahaa minkään ostamiseen

Saavuttiin Nur-Sultanin juna-asemalle alkuillasta. Kuten aina uuteen maahan saapuessamme, oli ensitöiksi löydettävä pankkiautomaatti. Vähän aikaa harhailtuamme löydettiin muutama automaatti odotusaulassa. Automaatti kysyi, haluttiinko pieniä vai isoja seteleitä, ja tyhmiä kun ollaan, valittiin isot setelit. Yritettiin rikkoa seteliä kioskilla, jotta saataisiin pikkurahaa bussia varten, mutta kioskissakaan ei ollut tarpeeksi vaihtorahaa. Eikä parissa muussakaan kojussa, joista kysyttiin. Jouduttiin siis nostamaan rahaa toistamiseen ja tällä kertaa pelkkiä pieniä seteleitä. Ainakin opittiin tästä, että isot setelit kannattaa rikkoa aina sopivan tilaisuuden tullen hostelleissa, supermarketeissa ja ravintoloissa.

Kansainvälisten reissaajien reitillä

Kaupungin laitamilla ei näyttänyt niin modernilta kuin oltiin oletettu. Otettiin juna-asemalta bussi meidän hostellin suuntaan ja bussi puolestaan oli moderni ja tuntui melkein kuin olisi ollut eurooppalaisen kulkuneuvon kyydissä, vain moni paikallinen näytti aasialaiselta. Kun lähestyttiin keskustaa, myös ympäristö alkoi näyttää uudemmalta ja hienommalta. Meidän hostelli, Hostel Nomad 4×4, sijaitsi omakotitaloalueella lähellä keskustaa. Kun saavuttiin hostellille, yllätyttiin, sillä mukava omistaja puhui melko hyvää saksaa. Yllätyttiin myös siitä, että paikka oli täynnä kansainvälisiä reissaajia, joita ei oltu nähty juuri ollenkaan reissullamme tähän mennessä. Oli samaan aikaan kivaa, mutta myös vähän hämmentävää, että voitiin jutella muillekin kuin vain toisillemme. Hostelli vaikutti tosi mukavalta ja takapihalla oli kiva hengailukatos, joten kysyttiin saman tien seuraavana aamuna, josko voitaisiin jäädä pidemmäksi aikaa. Varaamiemme kahden yön jälkeen huone oli kuitenkin jo bookattu jollekin muulle.

Hostellin huudeilla
Hostellin huudeilla

Kaupunki nimeltä Nur-Sultan

Almaty oli Kazakhstanin pääkaupunki vuoteen 1998 saakka, kunnes itsevaltias presidentti päätti muuntaa Astanan maan pääkaupungiksi. Tarkoituksena oli rakentaa vanhan tilalle uusi, futuristinen kaupunki joka pystyisi kilpailemaan Shanghain kaltaisten talousjättien kanssa. Tästä syystä tunnetut kansainväliset arkkitehdit (kuten Norman Foster) pääsivät suunnittelemaan kaupunkia, joka on edelleen ison muutoksen kourissa. Tämän vuoden maaliskuussa Astanan nimi muutettiin Nur-Sultaniksi entisen presidentti Nursultan Nasarbajewin kunniaksi, joka oli nyt virallisesti siirtynyt syrjään johdettuaan maata itsevaltiaana 29 vuoden ajan.

Siltaa ylittämässä
Siltaa ylittämässä

Vietettiin pari päivää kaupungissa rullailemalla ympäriinsä (koska kaupunki on uusi, oli se myös hyvin skeitattava suurilta osin). Kaupungista löytyy tosi vaikuttavia rakennuksia, kuten Bayterek Tower, presidentin palatsi, Rauhan ja sovinnon pyramidi sekä Nur Astana -moskeija. Käytiin Khan Shatyr -ostoskeskuksessa , joka on rakennettu ison teltan muotoon. Sisältä löytyy monenlaista. Iso supermarketti, joka on melkein tyhjä. Food court halpoine pikaruokaravintoloineen. Kauppoja, vesipuisto ja katon rajassa kiertävä vuoristorata.

Presidentin palatsi
Presidentin palatsi
Nur Astana -moskeija
Nur Astana -moskeija

Kaupunki tuntui puhtaalta ja turvalliselta. Ihmiset on ystävällisiä. Runsaslukuiset puistot ovat kuin pieniä metsiä. Autotiet on monikaistaisia ja leveitä, joten suurempia liikenneruuhkia ei näkynyt, vaikka liikennettä tuntui olevan runsaasti. Vaikka kaupunki olikin vaikuttava, se alkoi tuntua aika sieluttomalta. Vaikutti siltä, että monet keskustan pilviä hipovista taloista oli vielä tyhjillään. Paljon rakennettiin edelleen ja kokonaiskuva oli keskeneräinen ja keinotekoinen. Kaduilla ei näy hirveästi ihmisiä. Onnistuttiin kyllä törmäämään suomalaiseen miesporukkaan, jotka olivat tulleet kaupunkiin katsomaan nyrkkeilyä. Pyöräteillä oli hauskaa skeitata, koska kahden päivän aikana nähtiin vain kolme pyöräilijää.

Paljon tilaa autoille ja skeittilaudoille
Paljon tilaa autoille ja skeittilaudoille

Jäätiin kaipaamaan kotoisia kahviloita ja ravintoloita, koska suurin osa keskustan paikoista oli ketjuravintoloita tai rikkaille business-ihmisille suunnattuja. Vaikka meidän hostellin omistaja oilmoitti, että Kazakhstan on lihansyöjien maa, onnistuttiin löytämään jotain kasvisruokaakin. Meidän suosikkiruokalaksi muodostui Trawa Modern Vegetarian, joka oli melko lähellä meidän majapaikkaa. Ruoka oli herkullista ja edullista, mutta jopa siellä tunnettiin olomme aluksi vähän vieraaksi, koska sisustus oli niin hieno. Muutoin syötiin lähinnä food courtien pikaruokaa. Jos mitään muuta kasvisruokaa ei ole tarjolla, ranskikset, pizza margarita ja yllättäen myös venäläinen ruoka, kuten varenikit, toimii.

Loppujen lopuksi oltiin kahden päivän jälkeen aika valmiita jättämään Nur-Sultan taaksemme. Hyvä siis, ettei meidän hostellilla ollut tilaa useammaksi yöksi. Silti suositellaan pysähtymään Nur-Sultanissa, mikäli reissailee Kazakhstanissa. Kaupunki on kuitenkin melko vaikuttava (ja hämmentävä). Futuristisen, globalisoituneen Nur-Sultanin jälkeen odotettiin innolla siirtymistä etelään Almatyyn. Odotettavissa oli luonnollisempaa ympäristöä vuorten, metsien ja järvien keskellä.

Related stories

3 ajatusta aiheesta “Nur-Sultan – impressive but confusing capital in the middle of the steppe”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Johanna & Seri

Me ollaan Johanna ja Seri ja tämä on meidän reissupäiväkirja. Tällä hetkellä ollaan matkalla maata pitkin Suomesta Intiaan ja yhä pidemmälle itään. Lue meistä lisää täällä.

Follow us on Facebook: