Roadtrip Skardusta Shigar-laaksoon

Toisena päivänämme Skardussa vuokrattiin moottoripyörä ja lähdettiin roadtripille läheiseen laaksoon nimeltä Shigar. Ajeltiin läpi upeiden maisemien ja kylmän aavikon ja tavattiin matkalla ihania ihmisiä.

Maisemat matkalla Shigar-laaksoon
Maisemat matkalla Shigar-laaksoon

Meidän kulkupeli

Meillä on kotonakin kevytmoottoripyörä, joten tykätään tehdä roadtrippejä kahden pyörän päällä. Oli siis jo korkea aika, että vuokrattiin moottoripyörä tälläkin reissulla. Kevari järkkääntyi meidän majapaikan kautta. Se tuotiin kätevästi meille jo edellisiltana ja mukaan saatiin jopa kaksi kypärää. Täällä ei näköjään koeta tarvetta sivupeileille, koska sellaisia ei ole moottoripyörissä paljoa näkynyt, joten mekin saatiin pärjätä ilman. Siispä navigaattorin hommien lisäksi sain myös toimia elävänä sivupeilinä. Tämän tästä kurkkasin olan yli ja raportoin Serille. Nyt näkyy auto, nyt se tulee lähemmäksi, nyt se lähtee ohittamaan.

Roadtrip alkakoon

Ensin meillä oli vähän vaikeuksia saada pyörä käyntiin, mutta nopeasti opittiin oikeat jipot paikallisten avustuksella, joilla on kokemusta tällaisista pyöristä. Ensimmäinen osa matkaa Skardun ruuhkaisilla kaduilla oli melko hektinen. Matkalla muistin, että olin unohtanut passini hotellille, eikä mukaan ollut tullut edes kopioita. Tämä saattaisi osoittautua ongelmaksi, mikäli meidät pysäytettäisiin jollain tarkastuspisteellä, muttei enää haluttu kääntyä takaisin. Pian tultiinkin tarkastuspisteelle, mutta onneksi me ei näytetty poliisisetiä kiinnostavan, sillä he päästivät meidät suoraan jatkamaan matkaa.

Aamupala Shigar-laaksossa

Kylmän Aavikon laidalla
Kylmän Aavikon laidalla
Näkymät Shigar-laaksoon
Näkymät Shigar-laaksoon

Ajettuamme jonkun aikaa ohitettiin upea Kylmä Aavikko ja nähtiin hienoja maisemia. Sitten saavuttiin Shigariin ja tilattiin aamupalaa paikallisessa ruokapaikassa. Istuttiin kahden puheliaan miekkosen viereen. Hetken niitä näitä rupateltuamme kävi ilmi, että toinen miehistä on poliisi. Meitä pyydettiin näyttämään passit. Kerroin vähän hermostuneena, että passi unohtui valitettavasti hotellille, eikä tämä onneksi ollut ongelma.

Tässä kylässä syötiin aamupala
Tässä kylässä syötiin aamupala

Oppaana Muntazar

Ei oltu varmoja, kannattiko tätä siltaa lähteä ylittämään motskarilla
Ei oltu varmoja, kannattiko tätä siltaa lähteä ylittämään motskarilla

Aamupalan jälkeen jatkettiin matkaa, kruisaillen idyllisissä maisemissa, syksyn värittämien niittyjen keskellä. Tultiin sillan luo, joka näytti melko huteralta. Siinä kun mietittiin, että pitäisikö mennä kiertoreittiä, meidän luokse tuli paikallinen poika mopolla. Hän käski meitä seuraamaan ja niin ylitettiin silta yhdessä.

Muntazar johdatti meitä läpi Shigar-laakson
Muntazar johdatti meitä läpi Shigar-laakson

Pojan nimi oli Muntazar ja hän johdatti meidät kauniiseen omenapuutarhaan. Käveltiin siellä hetki mehukkaita omenoita rouskutellen. Hän ei puhunut kauheasti englantia, mutta sen verran, että pystyttiin kommunikoimaan ja samalla opittiin muutamia sanoja urduksi.

Kävelyllä omenapuutarhassa
Kävelyllä omenapuutarhassa
Seri & Muntazar
Seri & Muntazar

Omenapuutarhan jälkeen Muntazar vei meidät toiseen puutarhaan, jossa kasvoi yrttejä, vihanneksia ja kukkia. Ei oltaisi tätäkään nättiä paikkaa löydetty ilman Muntazaria. 

Niiin nättiä!
Niiin nättiä!

Hän halusi näyttää meille vielä yhden paikan, joka vaikutti olevan pojalle erityisen tärkeä. Se oli kenttä, jolla paikallinen joukkue, Muntazarin veljet mukaan lukien, pelaa jalkapalloa. Sen jälkeen todettiin, että meidän olisi jatkettava matkaa ennen kuin tulee ilta.

Tiger Club – paikallinen futisjoukkue
Tiger Club – paikallinen futisjoukkue

Matkalla takaisin Muntazar pyysi meitä pysähtymään pienen kioskin luona. Juotiin tien varressa Mountain Dewit samalla kun yksi utelias paikallinen toisensa jälkeen tuli meidän luokse juttelemaan tai ihan vaan tuijottamaan meitä. Vanhemmat miehet osasivat puhua vähän englantiakin, kun taas lapset olivat ujoja, mutta söpöjä. Otettiin yhdessä valokuvia ja sitten me jatkettiin matkaa.

Hengailua ja posetusta paikallisten kanssa
Hengailua ja posetusta paikallisten kanssa
Nämä söpöt tytöt kurkki nurkan takaa ja juoksi aina karkuun kun vilkutettiin niille
Nämä söpöt tytöt kurkki nurkan takaa ja juoksi aina karkuun kun vilkutettiin niille

Shigar-linnake

Luultavasti alueen tärkein nähtävyys, kylmän aavikon ohella, on, yllätys, yllätys, linnake. Tämä kyseinen linnake oli kaunis, mutta pieni ja nopeasti nähty. Se toimii nykyään myös hotellina ja saatiin kurkata sen huoneisiin. Huoneet olivat hulppeita, mutta niin olivat hinnatkin. 

Shigar-linnake
Shigar-linnake
Vanha puinen moskeija linnakkeen lähellä
Vanha puinen moskeija linnakkeen lähellä

Visiitti Kylmälle Aavikolle

Matkalla takaisin Skarduun pysäköitiin motskari Kylmän Aavikon laidalle ja käveltiin muutama sata metriä aavikolle. Aavikko on saanut nimen “Cold Desert“ siitä syystä, että se on yksi maailman korkeimmalla sijaitsevista aavikoista. Lämpötila ei ikinä kohoa liian korkealle ja talvella dyynit saattavat olla lumen peitossa. Aavikko oli kaikessa laajuudessaan upea, mutta me lähdettiin luultavasti lähestymään sitä vähän väärästä kohtaa. Päästäksemme dyyneille saakka olisimme joutuneet kävelemään useamman tunnin. 

Kylmän Aavikon dyynit
Kylmän Aavikon dyynit
Aavikon läpi virtaava joki
Aavikon läpi virtaava joki

Retkipäivä Shigariin oli onnistunut, kiitos upeiden maisemien ja ystävällisten ihmisten. Toivottavasti päästään pian roadtrippailemaan lisää kaksipyöräisellä!

Related stories

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Johanna & Seri

Me ollaan Johanna ja Seri ja tämä on meidän reissupäiväkirja. Tällä hetkellä ollaan matkalla maata pitkin Suomesta Intiaan ja yhä pidemmälle itään. Lue meistä lisää täällä.

Follow us on Facebook: