Synttäriroadtrip Pobitoraan – Intiansarvikuonoja ja mustaa magiaa

Kolmikymppisteni kunniaksi vuokrattiin prätkä ja ajeltiin Guwahatista Pobitoran luonnonsuojelualueelle. Tämä huikea roadtrip oli yksi koko reissumme (monista) kohokohdista. Kaksipyöräisellä huristelu Assamin maaseudulla oli kivaa. Pobitorassa tehtiin sarvikuonosafari, mutta pystyttiin bongailemaan sarvikuonoja myös tien varrelta moottoripyörällä ajellessamme. Yö vietettiin bambumökissä Mayongissa, joka tunnetaan mustan magian kylänä. Niin ja tietenkin juhlan kunniaksi oli myös ”cocktaileja” ja ”kakkua”.

Yksi Pobitorassa näkemistämme intiansarvikuonoista
Yksi Pobitorassa näkemistämme intiansarvikuonoista

Moottoripyörän vuokraaminen Guwahatissa

Vuokrattiin Royal Enfield -moottoripyörä Trivane Rentals -vuokraamosta Guwahatissa. Saatiin koko vuokraamon kaunein pyörä, ainakin minun mielestä. Se oli kirkkaan punainen Enfieldin Classic 350, jonka ohjaustankoa koristivat rukousviirit. Puolentoista päivän vuokrasta maksettiin 1500 rupiaa (18 euroa). Vuokraukseen liittyvät säännöt tuntuivat olevan muuhun Intiaan verrattuna tarkempia, sillä Seriltä jopa kysyttiin ajokorttia ja joutui hän allekirjoittamaan jonkun paperinkin. 

Guwahatin kaaoksesta Assamin maaseudulle

Intia ei ole helpoin maa olla itse ratissa. Guwahatin liikenne oli melko kaoottista ja kun päästiin ulos kaupungista, täytyi edelleen olla tarkkana, ettei päädyttäisi kolaroimaan lehmän, vuohen, koiran, possun, ihmisen, pyörän, auton tai rekan kanssa.

Pikku kili keskellä tietä
Pikku kili keskellä tietä

Mahdollisten vaarojen tarkkailun lisäksi oli myös mielenkiintoista ihmetellä muita kanssakulkijoita ja etenkin sitä, miten kekseliäästi he kuljettivat asioita. Nähtiin riksa, jonka kyydissä oli iso pöytä tuoleineen, pitkiä puunkarahkoja sekä vesisaaveja päänsä päällä kantavia naisia, pyöräilevä mies, joka kuljetti kainalossaan kolmemetrisiä tikkaita sekä aluksi kävelevältä puskalta näyttävä olento, joka osoittautui mieheksi selässään iso kasa lehtiä. Maisemat matkan varrella olivat kauniita kun ajeltiin läpi pienten kylien, peltojen ja vehreän luonnon.

Lähtiessämme Guwahatista matkaan, oli pyörän tankissa vielä jonkun verran bensaa jäljellä. Suunniteltiin käyvämme tankkaamassa ennen kaupungista poistumista, mutta ei nähty matkalla yhtäkään bensa-asemaa. Yllätys, yllätys, kun olimme jättäneet kaupungin taaksemme, pyörä hyytyi johonkin peltojen keskelle. Onneksi vähän ajan päästä meitä kohti ajeli kaksi miestä skoottereilla. Saatiin miehet pysäytettyä ja he lupasivat auttaa meitä. Minä jäin vahtimaan pyöräämme sinne tien reunaan sillä aikaa kun toinen miehistä vei Serin läheiselle huoltiskalle ostamaan kanisterillisen bensaa. Miehet eivät puhuneet yhtään englantia, mutta tämä oli taas kerran osoitus siitä, että asiat pystyy hoitaa myös ilman yhteistä kieltä ja että avuliaita ihmisiä löytyy ihan kaikkialta.

Me odoteltiin tässä Enfieldin kanssa kun Seri kävi hakemassa lisää bensaa
Me odoteltiin tässä Enfieldin kanssa kun Seri kävi hakemassa lisää bensaa

Noin muuten matka meni oikein mukavasti. Guwahatista Pobitoraan on matkaa vain 45 kilometriä, joten alle parissa tunnissa saavuttiin kohteeseemme.

Jeeppisafari Pobitorassa

Pobitoran luonnonsuojelualuetta voi lähteä kiertelemään kahdella tapaa. Joko jeepin tai sitten norsun kyydissä. Me ei missään nimessä halua tukea norsuilla ratsastamista, joten jeeppivalinta oli selvä. Kun safarin varaa suoraan luonnonsuojelualueen porteilta, maksaa tunti safaria (vaikka meidän venyi melkein kaksituntiseksi) omistautuneen oppaan sekä turvamiehen kanssa 1000 rupiaa (12 euroa) jeepiltä, sekä lisäksi henkeä kohti 500 rupian (6 euroa) sisäänpääsymaksu ja 300 rupian (3,5 euroa) verot. Meidän mielestä safari oli todellakin tämän hinnan arvoinen. 

Lippuluukku sijaitsee luonnonsuojelualeen porteilla. Täällä jeeppejä kutsutaan nimellä ”Gypsy”
Lippuluukku sijaitsee luonnonsuojelualeen porteilla. Täällä jeeppejä kutsutaan nimellä ”Gypsy”
Ennen safarille lähtöä syötiin vielä pikainen lounas sisäänkäynnin vieressä. Elämämme tokat assamilaiset thalit!
Ennen safarille lähtöä syötiin vielä pikainen lounas sisäänkäynnin vieressä. Elämämme tokat assamilaiset thalit!
Meidän kulkupeli
Meidän kulkupeli

Intiansarvikuonoja elää luonnossa yhteensä noin 3500, joista suunnilleen 100 Pobitorassa. Meidän kuski oli haukansilmäinen sarvikuonobongari, eikä kauaakaan kun hän pysäytti auton ja osoitti meille ensimmäiset sarvikuonot. Nämä kaksi yksilöä seisoivat kaukana korkeassa heinässä, mutta silti niiden näkeminen oli ihan mahtavaa.

Safarimme ensimmäiset sarvikuonot
Safarimme ensimmäiset sarvikuonot
Sarvikuonoja tähyilemässä
Sarvikuonoja tähyilemässä

Oltaisiin oltu tyytyväisiä, vaikka oltaisiin nähty vain nämä kaksi sarvikuonoa, mutta bongailtiin niitä safarin aikana vielä ainakin kymmenen lisää. Viimeisin nähtiin ihan parin metrin päästä. Tuntui uskomattomalta katsella näitä otuksia luonnossa ja näin läheltä, vähän kuin olisi jotain dinosauruksia tai satuolentoja katsonut.

At the end of our we saw this rhino from close up...
Kierroksen lopuksi nähtiin tämä sarvikuono ihan läheltä
...isn't it beautiful, you can see very well the impressive structure
Upea eläin, jolla on vaikuttava, erikoinen rakenne

Sarvikuonojen lisäksi nähtiin lehmiä, puhveleita, villisika sekä erilaisia lintuja. Seuraavana päivänä nähtiin vielä lisää sarvikuonoja, mutta ennen sitä meillä oli yhdet synttärit juhlittavana.

Sarvikuonot, linnut ja lehmät elivät sulassa sovussa
Sarvikuonot, linnut ja lehmät elivät sulassa sovussa
Villisika
Villisika
Nämä norsut eivät saaneet elää vapaina, vaan niillä oli nilkassa ketjut
Nämä norsut eivät saaneet elää vapaina, vaan niillä oli nilkassa ketjut

Mustan magian kylä

Mayong, joka tunnetaan myös ”mustan magian kylänä”, sijaitsee aivan Pobitoran luonnonsuojelualueen vieressä. Kylässä kerrotaan tarinoita ihmisistä, jotka ovat kadonneet kuin savuna ilmaan tai muuttuneet yhtäkkiä villieläimiksi. Noituutta ja taikuutta on harjoitettu tässä kylässä vuosisatojen ajan, ja kuulema siellä asuu edelleen noitia.

Mayongilaista taidetta
Mayongilaista taidetta

Valitettavasti (vai onneksi?) me ei onnistuttu näkemään yhtäkään taikatemppua tai mitään yliluonnollista. Silti kylän mystinen maine toi erityistä jännitystä matkaamme kylän markkinoilta takaisin majapaikkaamme pilkko pimeässä. Mayongissa on myös mustan magian museo, jossa oltaisiin ehdottomasti haluttu käydä, mutta se oli kunnostustöiden takia kiinni.

Mayongin kaduilla auringonlaskun aikaan
Mayongin kaduilla auringonlaskun aikaan
Mayongin markkinat, jossa tehtiin ostoksia illan bileitä varten
Mayongin markkinat, jossa tehtiin ostoksia illan bileitä varten

Synttärijuhlintaa Maibong Eco Resortissa

Maibong Eco Resort sijaitsee kätevästi melkein luonnonsuojelualueen porttien vieressä. Resortilla oli eri hintaisia mökkejä ja 500 rupialla (6 euroa) saisi nukkumapaikaksi teltan peittoineen ja patjoineen. Koska mulla oli synttärit, otettiin kuitenkin tavoistamme poiketen kaikkein hienoin bambumökki, joka maksoi 2200 rupiaa (26 euroa), sisältäen aamiaisen.

Meidän viihtyisä mökki sisältä
Meidän viihtyisä mökki sisältä
Ja terassikin oli varsin viihtyisä
Ja terassikin oli varsin viihtyisä

Meillä oli terassi vehreällä pihalla, jossa istuskeltiin nautiskelemassa ”cocktaileja”, eli Old Monk -rommia Spriten kanssa kahvikupeista, sekä ”kakkua”, eli jotain ällömakeita, uppopaistettuja leivonnaisia, joita löydettiin Mayongin markkinoilta. Seri oli oikein hommannut jostain kynttilän kakkuun, joten sain synttäritoivomuksetkin tehtyä.

”Synttärikakku” ja ”cocktailit”
”Synttärikakku” ja ”cocktailit”

Syötiin myös herkullinen illallinen resortin ravintolassa. Synttäribileet eivät kuitenkaan olleet kovin villit, sillä oltiin sängyssä ennen yhtätoista. Ollaanhan nyt molemmat virallisesti vanhoja. Yöllä kuultiin mystistä musiikkia ja huutelua kaukaisuudesta. Mulle tuli FOMO, että missataan nyt jotkut upeat mustan magian bileet. 

Ihana aamu Maibong Eco Resortissa

Aamulla yksi työntekijä tuli meidän luo ja ilman sen kummempia selityksiä käski ottamaan kameran mukaan ja seuraamaan. Hän vei meidät resortin lintujenkatselualueelle. Oli kiva aloittaa päivä tarkkailemalla värikkäitä lintuja, jotka olivat tulleet syömään työntekijöiden niille jättämiä hedelmiä. 

Ihana yllätys nähdä tällaisia lintuja heti aamusta
Ihana yllätys nähdä tällaisia lintuja heti aamusta

Sitten oli meidän vuoro syödä aamupalaa. Vaikka oltiin syöty jo illallinen samassa paikassa, vasta nyt päivänvalossa huomattiin, että ravintola sijaitsi kauniin lammen rannalla. 

Maibong Eco Resortin ravintola
Maibong Eco Resortin ravintola

Sarvikuonojen spottailua tien varrelta

Aamupalan jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle kohti Guwahatia. Resortin työntekijä kertoi meille paikasta, jossa voisimme nähdä sarvikuonoja tieltä käsin. Niinpä, ennen kuin suuntasimme kohti Guwahatia, ajoimme miehen ehdottamaan paikkaan.

On the way we saw people working on the fields
Matkalla nähtiin ihmisiä peltotöissä
…sekä kauniita maisemia tietenkin
…sekä kauniita maisemia tietenkin
Nämä puistonvartijat norsujen selässä kertoivat meille, missä olivat juuri nähneet sarvikuonoja
Nämä puistonvartijat norsujen selässä kertoivat meille, missä olivat juuri nähneet sarvikuonoja

Pysähdyttiin paikalle hetkeksi tarkkailemaan eläimiä ja siellä niitä sarvikuonojakin totta tosiaan oli. Nähtiin jopa äitisarvikuono pienen poikasensa kanssa. Aivan uskomatonta.

Our lovely Enfield with cows, birds and rhinos in the background!
Meidän ihana Enfield ja taustalla lehmiä, vuohia, lintuja ja sarvikuonoja
Äiti-sarvikuono poikasensa kanssa
Äiti-sarvikuono poikasensa kanssa

Visiitti Chanakalla

Matkalla takaisin Guwahatiin tehtiin pieni koukkaus Brahmaputra-joen luo. Joen rannalla on laaja hiekka-alue, joka tunnetaan nimellä Chanaka. Uimiseen se ei kyllä ole sopiva. Ihmiset hengailivat rannalla kavereiden kanssa tai olivat tuleet piknikille perheen kesken. Paikalla oli myös hyvin vaatimattoman naköinen eco camp. Jonkun aikaa seurattiin possua, joka leikki hiekassa.

Chanaka
Chanaka
Brahmaputra-joki
Brahmaputra-joki
Paikalliset pojat olivat kiinnostuneita siitä, mistä me tullaan ja miksi ollaan täällä
Paikalliset pojat olivat kiinnostuneita siitä, mistä me tullaan ja miksi ollaan täällä

Oli kiva nähdä tämäkin paikka, vaikkakin Chanakalle johtava tie oli todella huonossa kunnossa. Paikoitellen se koostui lähinnä nyrkin kokoisista kivenmurikoista. Ylipäätään koko reissun tieolosuhteita voisi kuvailla hiekkakasan, vuoristoradan ja tien sekoituksena.

Sinappipeltoja matkan varrella
Sinappipeltoja matkan varrella
Tytöt ylittämässä siltaa
Tytöt ylittämässä siltaa
Seri ylittämässä siltaa
Seri ylittämässä siltaa
On our way back to Guwahati we had a stop by this small roadside shop. We had some chai and cookies with these friendly men and in the end they didn’t let us pay anything.
Matkalla Guwahatiin pysähdyttiin pienen tienvarsikioskin luona. Juotiin chaita ja syötiin keksejä näiden kivojen ukkojen kanssa, eikä lopulta saatu maksaa mitään

Pobitora vs. Kaziranga 

Oltiin alunperin suunniteltu Pobitoran sijasta retkeä Kazirangan luonnonsuojelualueelle. Se on Assamin isoin kansallispuisto ja paikka, johon suurin osa alueen turisteista lähtee katsomaan sarvikuonoja. Pobitorasta moni ei sen sijaan ole koskaan kuullutkaan. Me luettiin Pobitorasta ihan sattumalta, ja tultiin siihen tulokseen, että se sopii meille paremmin. Pobitorassa elää Kazirangaan verrattuna vähemmän sarvikuonoja, mutta aluekin on paljon pienempi, joten itseasiassa niiden näkeminen on todennäköisempää. Myös kaikki jeeppien hinnoista majoitukseen oli halvempaa. Guwahatista noin 200 kilometrin päässä sijaitsevaan Kazirangaa verrattuna myös Pobitoran sijainti on kätevämpi. Vaikkei ollakaan koskaan käyty Kazirangassa, ollaan vakuuttuneita siitä, että Pobitora oli meille parempi valinta, sillä tämä retki oli ihan täydellinen.

Related stories

2 ajatusta aiheesta “Birthday road trip to Pobitora – one horned rhinos and black magic”

  1. Tätä oli todella kiinnostavaa lukea. Jossain vaiheessa mietin Kazirangaa osaksi siirtynyttä matkaamme, mutta jossain vaiheessa tuli luovuttua siitä. Jos tuonne päin tulee lähdettyä, niin ehkä Kaziranga siiten vaihtuu meilläkin Pobitoraan.

    Toivottavasti koronaepidemia ei vaikuta negatiivisesti sarvikuonojen suojelutyöhön. Salametsästys taitaa nyt olla helpompaa kuin tavallisesti.

    1. Hei kiva kuulla! Juu toi Pobitora on tosiaan sen puolesta myös hyvä että on lähempänä Guwahatia. Tosin jos teillä olisi tarkoitus koluta luonnonsuojelualuetta useampi päivä, niin siihen Kaziranga on varmaan parempi. Pobitora on sen verran pieni, etten tiedä kuinka moneksi päiväksi siellä olisi nähtävää, mutta ainakin noin yhden yön reissulle just passeli. Ihanaa että vaikka nyt onkin pysyttävä kotona, niin tulevien reissujen suunnittelusta voi saada kivaa reissufiilistä.

      Ja niinpä, voi ei! En ollut rehellisesti sanottuna tullut aikaisemmin ajatelleeksi edes koronan vaikutuksia tähänkin asiaan.. 🙁

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Johanna & Seri

Me ollaan Johanna ja Seri ja tämä on meidän reissupäiväkirja. Tällä hetkellä ollaan matkalla maata pitkin Suomesta Intiaan ja yhä pidemmälle itään. Lue meistä lisää täällä.

Follow us on Facebook: