Darjeeling – Jouluyllätyksiä, buddhalaisia temppeleitä ja paikallista teetä

Tänä vuonna joulu oli erilainen. Ei vietetty sitä kotona perheidemme kanssa vaan Pohjois-Intiassa Gorkhien luona. Glögin sijasta juotiin paikallista teetä. Käytiin kyllä joulukirkossa, mutta myös buddhalaisissa luostareissa. Sää sentään oli jouluinen, sillä vilpoisaa oli myös Darjeelingissa, Intian Himalajalla.

Kolkatasta Darjeelingiin

Matkustettuamme pari viimeistä junamatkaamme 3AC-luokassa, Kolkatasta New Jalpaiguriin matkattiin taas halvemmassa Sleeper-luokassa. Tässä luokassa ikkunat eivät ole tiiviitä ja pohjoiseen päin matkustettaessa ilma myös junan sisällä muuttui yön aikana todella kylmäksi. Yhdessä vaiheessa yötä heräsin naureskelemaan, kun näin että Seri oli tunkenut jalkansa muovipussiin yrittäessään pitää niitä lämpiminä.

Kylmä ei tosin ollut ainoa asia, joka meitä valvotti. Juna oli totaalisen ylibookattu ja tällä kertaa kanssamatkustajamme olivat valitettavan äänekkäitä ja epäkohteliaita. Näille huutajille oli ihan sama, oliko kello yksi vai neljä yöllä ja yrittiko joku vierustoveri saada unenpäästä kiinni. Hieman epämukavan olosta teki myös se, että sisään asteli kaksi armeija-asuista naista kiväärejä kantaen. Tai viimeistään se, että pian perästä seurasi mies sylissään noin kymmenen samanlaista. Aseet pinottiin kasuaalisti yhteen yläpedeistä, ilman minkäänlaisia koteloita.

Junamatka Darjeeling Mailin kyydissä oli siis vähän raskas, mutta noin kymmenen tunnin päästä oltiin perillä New Jalpaigurissa.

New Jalpaigurista matkaa voi jatkaa 70 kilometrin päässä sijaitsevaan Darjeelingiin kahdella tapaa. Joko jaetulla maastoautotaksilla, jotka täällä päin tunnetaan nimellä “sumo“, tai vaihtoehtoisesti vanhalla höyryjunalla, joka on ansainnut Unescon maailmanperintöstatuksen. Me oltiin suunniteltu hyppäävämme junan kyytiin, mutta tultiin toisiin ajatuksiin kun selvisi, että sumo olisi paljon nopeampi ja paljon halvempi. Reitti olisi joka tapauksessa suunnilleen sama. Maisemat matkalla ylös Darjeelingiin olivat upeita.

Darjeelingin kaupunki

Darjeeling sijaitsee Pohjois-Intiassa West Bengal -osavaltiossa Nepalin, Tiibetin ja Sikkim-osavaltion välissä. Kaupunki tunnetaan erityisesti teestä, mutta teeviljelmien lisäksi siellä on paljon muutakin nähtävää. Saavuttuamme yllätyttiin kaupungin koosta, sillä oltiin mielessämme kuviteltu sen olevan pienempi ja idyllisempi. Darjeelissa asustaakin yli 130 000 ihmistä, joista valtaosa ovat Nepalista alunperin kotoisin olevia Gorkhia. Kaupunki sijaitsee Himalajan rinteillä, joten ilma on raikkaan viileää ja kapoiset kadut mutkittelevia ja jyrkkiä. 

Darjeelingin ainoa julkinen kulkuneuvo on päätietä edestakaisin ajava jaettu minibussitaksi. Meidän homestay sijaitsi muutaman kilsan päässä keskustasta, mutta minibussilla pääsimme onneksi melkein etuovelle saakka. Majapaikkamme Teesta Homestay oli oikein viihtyisä ja isäntäperhe piti meistä hyvää huolta. Kattoterassilta ja omalta parvekkeeltamme oli hienot näkymät vuorille. Ainoa asia, josta voimme vähän valittaa, on kylmyys. Sisällä oli nimittäin ihan yhtä kylmä kuin ulkonakin, eli paikoitellen melkein miinusasteita. Tämä tuntuu olevan tavallista kodeissa täälläpäin. Tosin lähtöpäivänämme meille selvisi, että saatavilla olisi lisämaksusta ollut pieni lämmitin…

Jouluaatto Darjeelingissa – paikallista teetä, keskinkertaista ruokaa ja takkatuli

Riisipuuron metsästystä

Jouluaattona syötiin aamiaiseksi alu parathat (litteä, perunalla täytetty leipänen) ja jälkkäriksi olisi tehnyt mieli perinteistä riisipuuroa. Lähdettiin sitä sitten metsästämään ja löydettiin lopulta jotain makeaa maitovelliä, jossa oli rasvapaakkuja. Elikkäs melkein kuin riisipuuro, paitsi ilman riisiä.

Paikalliseen teehen tutustumista

Iltapäivällä vierailtiin Happy Valleyssa, eli ainoalla keskustan alueella sijaitsevalla teetilalla. Oltaisiin mielellämme kierrelty tehtaalla, mutta koska nyt ei ole teekausi, ei tehdas ollut toiminnassa. Saatiin kuitenkin käydä kävelyllä teeviljelmien keskellä ihan ilmaiseksi.

Lähettyviltä löydettiin söpön ja höpöttelevän mummon pitämä pikku kahvila. Hänellä ei ollut virallista lupaa myydä teetä, joten emme nyt ainakaan tässä myönnä juoneemme teetä mummelin luona. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että täkäläinen tee on ihan omaa luokkaansa, emmekä enää ihmettele, minkä takia sitä on tituleerattua myös “teiden samppanjaksi“.

Jouluaattoilta

Vaikka oltiin aiemmin samana päivänä ostettu torilta lämpimämpiä sukkia, hanskoja ja huiveja, oltiin illalla taas aivan jäässä. Siispä valittiin jouluaaton illallispaikkamme ihan vaan sillä perusteella, että kyseisessä ravintolassa oli takka. Takkatuli lämmitti ihanasti ja takan reunukseen oli ripustettu joulusukkia. Tämä ja kimaltavaksi koristeltu kuusi loivat mukavan kotoisaa joulutunnelmaa. Valitettavasti ruoassa ei ollut mitään kehuttavaa.

Illalla soitettiin pitkät videopuhelut kotiin, juotiin rommilla terästettyä inkivääri-hunaja-mandariinijuomaa peiton alla ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Joulupäivä Darjeelingissä – Köysirata-ajelu, joulukirkko ja bileet Gorkhien kanssa

Serillä on jonkun sortin pakkomielle köysiratoihin, ja koska Darjeelingistakin sellainen löytyy, oli sillä pakko lähteä ajelemaan. Tällä kertaa meitä molempia tosin jännitti hieman etukäteen kondolihissin kyytiin nouseminen. Oltiin luettu, että jokunen vuosi sitten köysiradalla kävi onnettomuus, jossa yksi kondoleista tippui alas ja neljä ihmistä kuoli. Tämän jälkeen köysirata on tietenkin korjattu ja siitä pidetään parempaa huolta, mutta näytti se yhä suhteellisen kämäseltä. Hissi oli myös todella hidas ja kondolit työnnettiin liikkeelle ja pysäytettiin käsivoimin.

Ajelu itsessään oli kyllä aivan huikea. Maisemat teeplantaasejen ylle saivat haukkomaan henkeä ja välillä nähtiin vilauksia pilvien takaa kurkistavista Himalajan lumisista huipuistakin. Sekä meno- että tulomatkalla jaettiin kondoli mukavien intialaisten ja bangladeshilaisten turistien kanssa.

Joulukirkossa

Monet ajavat kondolihissillä alas ja suoraan takaisin ylös hissistä pois nousematta. Me pyydettiin päästä pois kyydistä köysiradan ala-asemalla ja lähdettiin tutkailemaan sieltä löytyvää pikkukylää. Jostain raikasi erittäin hyväntuulinen joulumusiikki ja paikallistimme sen lähteeksi pian pienen, kirkkaanvihreän kirkon.

Ei olla mitään kovia kirkossakävijöitä, mutta näin joulupäivänä kiinnosti nähdä, miten juhlaa täällä vietetään. Päätettiin siis kurkata kirkkoon sisään ja meidät toivotettiin saman tien tervetulleiksi. Tapahtuma oli täysin suomalaisen joulukirkon vastakohta. Lapset esittivät erilaisia iloisia tanssi- ja lauluesityksiä. Meillekin tarjottiin mahdollisuutta esiintyä tai sanoa muutama sana jumalasta, mutta jäimme mieluummin yleisön sekaan istumaan… Jonkun ajan kuluttua tehtiin lähtöä, mutta pastorin veli vaati, että katsoisimme seremonian loppuun ja osallistuisimme sen jälkeen tarjoiltavalle lounaalle. 

Lapset esittivät vielä muutaman spektaakkelin ja sen jälkeen pastori piti pitkän puheen. Seuraavaksi kaikille kylän perheille jaettiin joululahjat. Lopuksi alttarille tuotiin kakku. Tähän mennessä puheet ja välispiikit olivat olleet nepalin kielellä, mutta yhtäkkiä kieli vaihtui englanniksi. Meidät toivotettiin vielä kertaalleen tervetulleiksi ja pyydettiin eteen kakulle pastorin ja parin muun henkilön seuraksi. Tämä vaikutti olevan suuri kunnianosoitus. Pastori leikkasi kakun, yksi naisista syötti meille jokaiselle sormin siitä palasen, kaikki taputtivat ja sitten oli lounaan aika.

Ruoka tarjoiltiin isoista padoista kirkon pihalla ja se oli todella hyvää. Me saatiin syödäksemme muutamaa erilaista kasviscurrya ja lisäksi tarjolla oli lihaa. Ruokailun lomassa juteltiin niitä näitä kyläläisten kanssa, joista moni osasi englantia. He kertoivat, että noin puolet kyläläisistä työskentelivät viereisellä teetilalla.

Meistä vaikutti siltä, että täkäläinen kirkko on moderni ja hyvin avoin. Tuntui myös mieltälämmittävältä, että jokainen kyläläinen sai kirkon puolesta ilmaisen jouluaterian. Joulukirkkoon osallistuminen tässä pikkukylässä oli meille erityinen ja mieleenpainuva kokemus.

Jouluyllätysbileet

Matkalla takaisin majapaikalle käveltiin ravintolan ohi, jonka ovella suht kuumottavaan naamariin sonnustautunut joulupukki toivotteli jouluja ja jakoi masalakarkkeja. Koska ravintola vaikutti ihan kivalta, kysyttiin, moneenko asti sieltä saisi ruokaa (Darjeelingissa suurin osa paikoista menee kiinni aikaisin). Meille kerrottiin ravintolan olevan auki kahdeksaan saakka.

Illalla suunnattiin takaisin ravintolalle. Ovella meinattiin saada sydärit kun vieressämme alettiin räjäytellä ilotulituksia, joten käveltiin hämmentyneinä sisään sen enempää ympärillemme katsomatta ja istuttiin alas johonkin pöytään. Hetken päästä tajuttiin, että ravintolassa oli käynnissä yksityisbileet (vaikkei kello ollutkaan vielä kahdeksaa). Porukka oli kokoontunut yhden pöydän ympärille, tiskillä oli useita avonaisia viinapulloja ja blandiksia, ja ravintolan omistaja seisoi DJ:nä läppärin takana. 

Moka kääntyi kuitenkin voitoksemme kun meidät kutsuttiin mukaan bileisiin. Saatiin keittiöstä vielä tilattua annokset jotain kiinalaistyyppistä ruokaa ja ruokajuomat tulivat talon puolesta. Sen perusteella, että pian oltiinkin jo tanssimassa holtittomasti joulukuusen ympärillä nepalilaisten hittien tahtiin, ei olisi ehkä arvannut, että oli vasta alkuilta ja me ei oltu juotu kahta viskivettä enempää (muut toki varmaan jo kaksitoista). Meidän uudet bilekaverit olivat buddhalaisia Gorkhia, mutta kertoivat silti viettävänsä joulua ihan vaan koska se on hyvä syy bilettää kavereiden kanssa. Tähän pystyimme hyvin samaistumaan. 

Ikävä kyllä mä olin jatkuvan palelemisen seurauksena vilustunut. Tanssittuamme hullun lailla tunnin tai pari, olo alkoi tuntua kuumeisemmalta. Niinpä sen sijaan, että oltaisiin suunnattu muun porukan mukana keskustaan baariin, mentiin aikaisin kotiin nukkumaan. 

Meillä molemmilla on ollut tapana lähteä joulun pyhinä kavereiden kanssa baariin. Tänä jouluna nämä hullut Gorkhat toimivat hyvänä korvikkeena meidän suomalaisille ja itävaltalaisille kavereille (mutta kyllä meillä teitä siellä kotopuolessa on silti ikävä!)

Buddhalainen tapaninpäivä

Rauhanpagoda

Seuraavana aamuna olo oli vähän kohentunut. Kattoterassilla suoritetun aamujoogan jälkeen suunnattiin rauhanpagodalle. Maailmasta löytyy suunnilleen 80 tällaista rauhanpagodaa, joista me ollaan Darjeelingin pagodan myötä nähty kolme (aiemmin Wienissä sekä Nepalin Pokharassa). Tästähän voisi siis aloittaa uuden keräilyharrastuksen.

Majapaikaltamme rauhanpagodalle oli noin puolen tunnin mukava kävelymatka. Vietettiin hetki pagodalla maailman rauhaa toivoen. Vierailtiin myös sen vierestä löytyvässä pienessä luostarissa.

Matkalla Dali-luostarille

Vaikka oltiinkin vaikuttavan rauhanmonumentin läheisyydessä, ei onnistuttu tänä aamuna kauaa pitämään rauhaa välillämme. Yrittäessämme selvittää tietämme rauhanpagodalta seuraavalle kohteellemme, Dali-luostarille, menetettiin totaalisesti hermomme Google mapsin ja samalla toistemme kanssa. 

Lopulta löydettiin oikea reitti, joka alkoi huomaamattomana polkuna pagodan juurelta. Vaikka oltiinkin kiukkuisella tuulella, kävely itsessään oli mukava.

Puolen tunnin päästä saavuttiin Dali-luostarille ja saatiin samalla taas sopukin aikaan. Luostarin ovet olivat lukossa, mutta ystävällinen munkki suostui päästämään meidät sisälle. Ihailtiin tovi tätä rauhallista ja kaunista rakennusta, mutta pian jatkettiin matkaa, sillä nyt ei ollut rukousaika eikä luostarilla muutenkaan tapahtunut mitään.

Ghoom ja sen luostarit

Aivan kuin rauhanpagodassa, sen viereisessä pikkuluostarissa sekä Dali-luostarissa ei olisi ollut jo tarpeeksi buddhalaista pyhää rakennusta yhdelle päivälle, päätimme vielä suunnata läheiseen Ghoomin kylään ja vierailla sielläkin luostarissa.

Kysyttiin keskellä tietä seisovalta poliisilta, mistä löydettäisiin Ghoomiin lähtevä jaettu kyyti. Ei aikaakaan kun ukkeli oli pysäyttänyt lava-auton ja tunki meitä sen kyytiin. Kuski ja sen kyytiläinen olivat paikallisia räppäreitä ja he lupasivat tiputtaa meidät kyydistä luostarin luona. Itseasiassa he suosittelivat meitä käymään kahdella eri luostarilla. Noooo, miksipäs ei, luostarithan olivat selkeästi päivän teema.

Ensiksi käytiin Yiga Choeling -luostarin luona. Se oli pieni ja sen lisäksi kiinni, joten ei viivytty paikalla pitkään. Ilma oli kylmä, kostea ja sumuinen, ja meitä alkoi jo väsyttää. Ajateliin nyt kuitenkin hoitaa vielä se viimeinenkin luostari pois alta. 

Ghoom-luostarille käveltiin kaupunkia halkovia junaraiteita pitkin. Tämä luostari oli vähän isompi ja myöskin auki. Buddhapatsaat, rukousviirit ja yksityiskohtaiset, värikkäät seinämaalaukset eivät kuitenkaan enää jaksaneet juuri kiinnostaa. Oli aika palata takaisin majapaikkaamme.

Matka jatkuu

Meidän majapaikan avulias isäntä selosti meille yksityiskohtaisesti, miten pääsisimme Darjeelingista seuraavaan kohteeseemme. Niinpä suunnattiin seuraavana aamuna jaettujen taksien pysäkille etsimään sumoa Gangtokiin, Sikkimin osavaltion pääkaupunkiin. Sikkimiin matkustamiseen tarvitsee erikoisluvan, ja siitä johtuen pystyimme ylittämään osavaltion rajan vain tietyillä rajanylityspisteillä. Mutta tästä lisää myöhemmin…