Moottoripyörällä Myanmarissa, osa 4: Inle-järvi ja sen ympäristö

Kaupallinen yhteistyö: Discovery Rides

Myanmarin moottoripyöräroadtrippimme kolmantena päivänä saavuttiin kuuluisan Inle-järven rannalla sijaitsevaan Nyaungshwen kylään. Ei kierrelty aluetta pelkästään prätkällä, vaan myös pitkähäntäveneellä. Niinä kolmena päivänä, jotka vietettiin Inle-järven ympäristössä, nähtiin veden päälle rakennettuja taloja, kelluvia puutarhoja, auringonkukkapeltoja, kylä täynnä tofua, ja paljon muuta. Valitettavasti jouduttiin taas myös tutustumaan lähemmin burmalaisiin pyöräkorjaamoihin…

Veneretki Inle-järvellä
Veneretki Inle-järvellä

Saapuminen Inle-järvelle

Nyaungshween on matkaa edellisestä kohteestamme Pindayastanoin 60 kilometriä. Taitettiin matka puolessatoista tunnissa ilman pidempiä pysähdyksiä. Tiet olivat tällä pätkällä suurimmaksi osaksi erittäin hyväkuntoisia. Maisemat jatkuivat edellispäivien tapaan huikeina, ja ajeltiin useiden vihertävien ja punertavien laaksojen läpi.

Ennen kuin saavuttiin Nyaungshween, maksettiin 15 000 kyatin (9,3 eur) pääsymaksu järven alueelle.

Pikkukylä matkalla Pindayasta Nyaungshween
Pikkukylä matkalla Pindayasta Nyaungshween
Hills and valleys along the way from Pindaya to Lake Inle
Mäkiä ja laaksoja matkan varrella

Pikkukylän tunnelmaa Nyaungshwessa

Inle-järvi on yksi Myanmarin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Siitä syystä yllätyttiin iloisesti, kun Nyaungshwe ei ollutkaan mikään paha turistirysä, kuten oltiin oletettu. Kylässä toki oli muitakin ulkomaalaisia ja majoitus- ja ravintolatarjontaa enemmän kuin tarpeeksi. Silti kauniin luonnon ympäröimässä kylässä oli rento, melkein uninen meininki ja paikallinen elämänmeno vahvasti läsnä.

Auringonkukkapellot ympäröivät Nyaungshwea
Auringonkukkapellot ympäröivät Nyaungshwea
Roadtrippaillessamme Inlen ympäristössä jaettiin tie monenlaisten kulkijoiden kanssa
Roadtrippaillessamme Inlen ympäristössä jaettiin tie monenlaisten kulkijoiden kanssa

Inlen herkkuja – kasvisruokaa ja visiitti viinitilalla

Ravintoloita Nyaungshwesta tosiaan löytyy runsaasti. Perinteisen burmalaisen ruoan lisäksi tarjolla on kaikkea pizzasta halpoihin mojitoihin. Me ollaan todella ihastuttu burmalaiseen ruokaan ja yllätytty siitä, kuinka paljon paikallisia kasvis- ja vegaaniruokiakin on saatavilla. Silti, vaihtelun vuoksi oli mukava istahtaa englanninkielisen ruokalistan eteen ja valita siitä ihan mitä mieli tekee.

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että Myanmarissa viljellään myös viiniä. Meille oli heti selvää, miten haluttiin viettää ensimmäinen iltamme Inlellä. Järven ympäristöstä löytyy nimittäin muutama viinitila. Me vierailtiin Red Mountain Estate -nimisellä.

Red Mountain Estate -viinitila
Red Mountain Estate -viinitila

5000 kyatilla (noin 3 euroa) saatiin molemmat maistaa kolmea tilan omaa viiniä. Kylmä, auringonlaskussa nautittu Sauvignon Blanc maistui taivaalliselta. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kunnollinen valkoviini, jota saatiin maistaa lähdettyämme Euroopasta melkein puoli vuotta sitten.

Täydellinen viininmaistelu
Täydellinen viininmaistelu

Jos vaan oltaisiin muistettu käydä pankkiautomaatilla Nyaungshwessa, oltaisiin saatettu hieman enemmänkin humaltua tänä iltana… Seri halusi tietenkin myös nauttia viinistä, joten jätettiin moottoripyörä parkkiin majapaikallemme. Viinitilalle tultiin Nyaungshwesta tuktukilla, mutta takaisin käveltiin (saattoi myös johtua siitä, että oltiin unohdettu käydä automaatilla). Tunnin kävelymatka oli kuitenkin mukava.

Veneretki Inle-järvellä

Me ei oltu aluksi varmoja, haluttaisiinko lähteä Inlellä veneretkelle ollenkaan. Se toki on yksi niistä asioista, jotka jokaisen turistin on ”pakko” tehdä, järvi itsessään kun on paikan päänähtävyys. Mutta juuri siitä syystä epäiltiin, että näkisikö retkellä mitään aitoa, vai olisiko kaikki turisteille järjestettyä kulissia.

Nyt veneretkellä käytyämme liitytään kuitenkin ehdottomasti siihen joukkoon, joiden mielestä retki on ehdottomasti tekemisen arvoinen aktiviteetti Inle-järvellä. Ensi kerralla tosin järjestettäisiin se hieman eri tavalla.

Kalastusta perinteiseen tyyliin Inle-järvellä
Kalastusta perinteiseen tyyliin Inle-järvellä

Veneretkellämme nähtiin perinteisen tyylin kalastajia, jotka tasapainoilivat veneidensä laidoilla yhdellä jalalla verkkoja nostellen, samaan aikaan toisella jalalla soutaen. Nähtiin kelluvia puutarhoja ja kokonaisia veden päälle rakennettuja kyliä, joiden asukkaat vilkuttelivat meille hymyssäsuin. Nähtiin järven yllä lenteleviä vesilintuja, uivia vesipuhveleita ja lapsia, jotka lähettelivät meille lentosuukkoja ohilipuvista julkisen liikenteen veneistä. Oli tosi mielenkiintoista nähdä miten Inlen asukkaat olivat lähes yhtä järven kanssa. Jos ei oltaisi lähdetty veneretkelle, tämä olisi jäänyt meiltä kokonaan kokematta.

Veden päälle rakennettuja taloja Inle-järvellä
Veden päälle rakennettuja taloja
Vihannesmyyjä Inle-järvellä
Vihannesmyyjä Inle-järvellä
Kelluvissa puutarhoissa kasvaa monenlaisia kasviksia
Kelluvissa puutarhoissa kasvaa monenlaisia kasviksia

Matkalla kuitenkin pysähdeltiin tämän tästä erilaisilla nähtävyyksillä. Tykättiin temppeleistä, joiden luona pysähdyttiin. Myös paja, jossa valmistettiin kankaita lootuksen kuiduista oli meidän mielestä mielenkiintoinen paikka. Mutta suurimman osan nähtävyyksistä olisimme mieluummin jättäneet välistä.

Vanha puinen temppeli Inle-järven veneretken varrella
Vanha puinen temppeli veneretken varrella
Some yarns at the lotus fabric workshop at Lake Inle
Lankoja lotuskangaspajalla

Useista käsityöläispajoiksi naamioiduista turistiansoista / krääsäkaupoista vastenmielisin oli ”artisaanikylä”. Siellä muutama Kayan-heimon pitkäkaulainen nainen oli istutettu aidattuun nurkkaukseen. Naiset ikään kuin tekivät perinteisiä käsitöitä, mutta vahvasti vaikutti siltä, että heidät oli laitettu sinne lähinnä poseeraamaan turisteille kuin eläintarhan eläimet.

Paras ja edullisin tapa järjestää veneretki Inlellä on kävellä Nyaungshwen laituriin ja sopia retkestä suoraan venekuskien kanssa. Me maksettiin 8000 kyatia (5 euroa) neljän tunnin veneretkestä omalla veneellä, joten hinta sopi hyvin reppureissaajankin budjettiin. Suoraan kuskille juttelemalla retken sisällöstäkin on helpompi yrittää neuvotella. Me yritettäisiin ensi kerralla skipata kaikki työpajat ja muut nähtävyydet ja keskittyä järven elämän tarkkailuun. Kuskit tuskin ainakaan ilman ekstrahintaa tähän suostuisivat, sillä silloin näiltä jäisi turistikauppojen komissiot saamatta.

Ainiin, ja veneretkelle täytyy ehdottomasti muistaa ottaa mukaan päähine ja aurinkorasvaa!

Moottoripyöräilyä Inle-järven ympäristössä

Mutkia matkassa

”Shan-osavaltion Baganiksikin” kutsuttu, muinaisista temppeleistään tunnettu Inn Dein sijaitsee järven länsipuolella, noin 30 kilometrin päässä Nyaungshwesta. Matkan varrelta löytyisi myös kikhernetofua valmistava Tofu Village sekä kuumien lähteiden kylpylä. Ajateltiin, että nämä yhdistämällä saataisiin kasaan aika täydellinen päiväretki, mutta valitettavasti kaikki ei taas mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Kun lähdettiin majapaikkamme pihasta, huomattiin, että moottoripyörän takakumi oli taas lytyssä, vaikka oltiin käyty paikkaamassa se juuri toissapäivänä Pindayassa. Päivän ensimmäinen pysäkkimme oli siis pyöräkorjaamo. Tai itseasiassa kaksi, koska odoteltuamme puoli tuntia ensimmäisen luona, tultiin siihen tulokseen, että omistajalla oli varmaan vapaapäivä.

Takapyörää korjaamassa, taas
Takapyörää korjaamassa, taas

Kun oltiin saatu takarenkaaseen uusi sisäkumi, kohdattiin pian seuraava hidaste. Tie oli poikki ja edessämme valtava monttu ja iso kasa soraa. Jotkut paikalliset lähtivät taluttamaan mopojaan montun ohi ojan kautta. Me ei viitsitty suhteellisen painavan Enfieldin kanssa lähteä yrittämään. Ei onneksi viitsinyt pian paikalle tullut mopopoikakaan. Hän viittoili meitä seuraamaan ja näytti meille toisen, pidemmän reitin.

Tätä estettä ei ollut kovin helppo ylittää
Tätä estettä ei ollut kovin helppo ylittää

Tähän mennessä oltiin hukattu päivästä jo useampi tunti, joten päätettiin suosiolla jättää Inn Dein väliin ja suunnata suoraan Khaung Daingin kylään.

Tofukylä

Khaung Daingin kylä tunnetaan paremmin nimellä Tofu Village, ”tofukylä”. Siellä me päästiin kierrokselle tutustumaan paikalliseen erikoisuuteen, kikhernetofuun. Lähes jokainen kylän perhe valmistaa joko kikhernetofua tai jotain muuta elintarviketta, kuten paahdettuja auringonkukansiemeniä, soijapapuja, pähkinöitä tai sokeriruokokarkkeja. Vierailtiin myös pienellä riisiviinatehtaalla, jossa saatiin maistella tehtaan suhteellisen väkevää tuotetta.

One of the chickpea tofu factories. In the front there's some ready-made tofu
Yksi kylän kikhernetofutehtaista. Etualalla valmista tofua
Tofulastuja kuivumassa auringossa
Tofulastuja kuivumassa auringossa
Tofukylän naiset sorttaamassa papuja ja siemeniä
Tofukylän naiset sorttaamassa papuja ja siemeniä

Kierroksen lopuksi päästiin maistamaan kolmella eri tavalla valmistettua kikhernetofua. Löydettiin mukava oppaamme Mr. Zaw kylttien avulla heti kylään saavuttuamme. Kierrokselle ei ollut varsinaista hintaa, jokainen voi maksaa sen verran, minkä arvoiseksi kierroksen kokee. Jos tunnet meidät tai olet seurannut tätä blogia jo pidemmän aikaa, saatoit jo arvata, että tämä oli meille innokkaille kotikokeille ja kasvissyöjille yksi koko Inle-visiittimme kohokohdista.

Khaung Daingin kuumien lähteiden kylpylä sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä tofukylästä. Meille kylpyläfaneille tämä olisi luultavasti myös ollut mieluisa kokemus, mutta valitettavasti jouduttiin lopulta jättämään sekin väliin. Matkalla sinne nimittäin huomattiin, että pyörämme takakumi oli tyhjä, taas! Eli sen sijaan, että oltaisiin vietetty ilta kuumissa lähteissä rentoutuen, vietettiin se pyöräkorjaamolla.

Takakumin paikkausta, TAAS

Onneksi Myanmarissa ei näytä ainakaan olevan pulaa moottoripyöräkorjaamoista. Ei siis jouduttu ajamaan kauan, kunnes löydettiin sellainen. Mekaanikko ei puhunut englantia, mutta kiva paikallinen pariskunta auttoi meidät alkuun. Soiteltiin myös Discovery Ridesin tyyppien kanssa, jotka auttoivat meitä päättämään, mitä renkaan kanssa kannattaisi tehdä ja toimivat tulkkeina meidän ja korjaajan välillä.

Koska tämä oli jo kolmas kerta parin päivän sisällä, kun takakumimme oli tyhjä, pääteltiin, että ulkorenkaan sisällä täytyi olla jotakin terävää. Sieltä ei kuitenkaan edelleenkään löytynyt mitään. Mekaanikko oli sitä mieltä, että aamulla saamassamme ”uudessa” kumissa oli ollut jo valmiiksi reikä. Mies tilasi meille uuden sisäkumin Nyaungshwesta, joten jouduttiin odottelemaan jokunen tovi, ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa.

Takapyörää korjaamassa, taaaaaaas

Tällaiset pikku kommervenkit toki ovat osa seikkailua, mutta takarenkaan kanssa säätäminen alkoi jo todenteolla rassata hermoja. Toivottavasti tämä oli tämän roadtripin viimeinen visiitti pyöräkorjaamossa!

Kohti Loikaw’ta

Inle-järvi ja sen ympäristö on todella kiehtovaa aluetta, missä olisi vaikka kuinka paljon nähtävää. Me oltaisiin mielellämme jääty vielä muutamaksi päiväksi, mutta oltiin kehitytty itsellemme sellainen aikataulu, että nyt oli jatkettava matkaa. Seuraavien päivien aikana käytiin toisellakin veneretkellä, joka oli Inlen veneretken vastakohta, sekä tutustuttiin Kayan-heimon pitkäkaulaisten naisten elämään heidän omassa kylässään. Next destination: Loikaw!

Related stories

2 ajatusta aiheesta “Myanmar on a motorbike, part 4: Around the Lake Inle”

  1. Vaikka en viiniä juokaan, niin olen tietoinen, että Myanmarissa sitä valmistetaan ja käsittääkseni viinitilojen määrä Aasiassa laajemminkin on kasvamaan päin. Mielenkiinnosta kysyn, että oliko tuo viinitila muuten täysin paikallisten perustama? Vaikutteita varmaan on joka tapauksessa haettu aluksi muualta…

    1. Mekin oltiin jo aiemmin kuultu joistain viinitiloista Aasiassa, mutta tämä oli ensimmäinen, jolla päästiin käymään. En osaa itseasiassa sanoa, kuka tilan on perustanut. Työntekijät vaikuttivat olevan paikallisia ja samoin nettisivujen (https://redmountainestate.com/) mukaan henkilökunta on paikallista. Omistajaa ei sivuilla kerrota, mutta Italiasta ainakin näköjään alkuaikoina on saatu apuja ja viinikasvit on myös tuotu Euroopasta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *